Asiantuntija pohtii: Mielenterveyden häiriöt työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksessa

Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus osana suomalaista sosiaaliturvaa

Suomalainen työtapaturmien korvausmalli on syntynyt 1890-luvulla, kun tuli voimaan ensimmäinen työtapaturmien korvaamista koskeva laki. Ammattitaudit saatiin mukaan 1920-luvulla. Työtapaturmia sattui, kun teollistuminen lisäsi palkkatyön määrää ja samalla työntekijälle työssä sattuvia tapaturmia. Työntekijä tai huonossa tapauksessa hänen perheenjäsenensä joutuivat pulaan, jos perheenelättäjä ei enää kyennyt ansiotyöhön. Nykyisen kaltaista sosiaaliturvaa suomalaisessa yhteiskunnassa ei tuolloin ollut. Lakiin perustuva ja työnantajan otettava ja kustantama työtapaturmien korvausjärjestelmä päätettiin perustaa, jotta turvattaisiin työntekijän tai hänen edunsaajiensa toimeentulo työtapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden takia. Ensimmäisen lain nimi kuvasi lähtökohtaa - laki työnantajan vastuunalaisuudesta työntekijää kohdanneesta ruumiinvammasta.

2000-luvulla tilanne on tyystin toinen ja suomalaisen yhteiskunnan sosiaaliturvaverkko on tiheä. On monia työsuhteeseen perustuvia, työntekijälle etuuksia maksavia järjestelmiä - työtapaturma- ja ammattitautivakuutus, työeläkevakuutus, ansiosidonnainen työttömyysturva. Lisäksi on Kela-turva, jossa etuuksien saaminen ei ole kytköksissä työsuhteen olemassaoloon tai työntekemiseen. Pakollinen liikennevakuutus korvaa moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvia henkilövahinkoja. Hoidossa sattuvia vahinkoja korvataan erillisestä potilasvahinkovakuutuksesta. Lisäksi on olemassa työntekijöiden työterveyshuolto sekä työturvallisuusvelvoitteet, joiden laiminlyönnistä voi aiheutua vahingonkorvausvastuu.

Työtapaturmien ja ammattitautien syy-yhteys vaatimus

Työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen erityispiirre verrattuna muuhun sosiaaliturvaan on lainsäädäntöön perustuva syy-yhteysvaatimus. Syy-yhteyden voi sanoa olevan sekä oikeudellisista että lääketieteellistä. Oikeudellinen syy-yhteys tarkoittaa sitä, että työntekijälle sattuvan tapaturman on tapahduttava työtapaturma- ja ammattitautilain 5 luvussa säädetyissä olosuhteissa. Oikeudellisella syy-yhteydellä on siten lainsäädännöllinen perusta ja lainvalmistelun aikana on työmarkkinaneuvotteluissa määritelty ne olosuhteet, joissa sattuvat tapaturmat ovat työtapaturmia.

Lääketieteellinen syy-yhteys ei sen sijaan ole pelkästään oikeudellinen ilmiö, vaikka siitä on pykälä kirjoitettu työtapaturma- ja ammattitautilakiin. Lain 16 §:n mukaan: ”Vahinkotapahtuman korvaamisen edellytyksenä on todennäköinen lääketieteellinen syy-yhteys vahinkotapahtuman ja vamman tai sairauden välillä. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon erityisesti lääketieteelliset löydökset ja havainnot, vahingon sattumistapa sekä aikaisemmat vammat ja sairaudet.” Lääketieteellisen syy-yhteyden arvioinnissa yhdistyvät juridiikka sekä lääketieteellinen tieto yleisesti että yksittäisen henkilön tasolla. Tarvitaan tietoa sekä vammojen ja sairauksien yleisistä syistä että yksittäiselle työntekijälle sattuneen vamman tai sairauden syytekijästä.

Ammattitaudeista työtapaturma- ja ammattitautilaissa on oma juridinen käsitteensä, lain 26 §: ”Ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka on todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut työntekijälle altistumisesta fysikaaliselle, kemialliselle tai biologiselle tekijälle työssä, työntekopaikan alueella tai työhön liittyvässä koulutustilaisuudessa.” Ammattitaudin käsite ei ole lääketieteellinen vaan lainsäädännöllä päätetty. Eri maissa on erilaisia ammattitautimääritelmiä: tietty sairaus on yhdessä maassa korvattava ammattitautina ja toisessa maassa niin ei välttämättä ole tilanne. Potilaan/työntekijän näkökulmasta sairauden luokittelulla ammattitaudiksi on vaikutusta siihen, mihin etuuksiin hän oikeutettu.

Syy-yhteys vaatimus liittyy myös ammattitautiin, toisin sanoen edellytyksenä on se, että työntekijän työssä esiintynyt altiste on todennäköisesti pääasiallisesti aiheuttanut työntekijällä todetun sairauden. Edellytetään sekä yleisen tason että yksilö tason syy-yhteyden selvittämistä ja toteamista. Ensinnäkin pitää olla lääketieteellistä tietoa siitä, että tietty altiste voi ylipäätään aiheuttaa tietyn sairauden. Toiseksi pitää kyetä osoittamaan, että tietyn työntekijän sairastuminen on aiheutunut hänen työssään olleesta altistuksesta tietylle biologiselle, kemialliselle tai fysikaaliselle tekijälle.

Mielenterveydenhäiriöt työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksessa

Työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen juridiikan näkökulmasta mielenterveyden häiriöt eivät eroa muista korvattavien työtapaturmien ja ammattitautien aiheuttamista diagnosoiduista sairauksista. Niitä korvataan siten samoin edellytyksin kuin muitakin sairauksia.

Vuoteen 1981 saakka lainsäädännössä edellytettiin, että työtapaturmasta aiheutuu ruumiinvamma. Toisin sanoen, työtapaturman aiheuttaman pelkän psyykkisen seurauksen eli mielenterveyden häiriön korvaaminen ei ollut mahdollista. Tosin jo tulkinnalla oli alettu korvata traumaattisia stressireaktioita junankuljettajille, kun henkilö on jäänyt junan alle ja kuljettajalle tuli psyykkisiä oireita tapauksen takia. Ajatusketju meni niin, että fyysinen onnettomuus oli tapaturma, vaikka onnettomuudesta/tapaturmasta ei aiheutunutkaan kuljettajalle itselleen fyysisiä vammoja.

Mielenterveyden häiriö voi näkyä työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen korvauskäsittelyssä eri tavoin, esimerkiksi:

• työtapaturmasta aiheutuu työntekijälle sekä fyysisiä että psyykkisiä seurauksia, esimerkiksi paha onnettomuus työpaikalla ja työntekijä saa siinä ensin fyysisiä vammoja ja myöhemmin myös psyykkisiä oireita, joiden todetaan olevan syy-yhteydessä sattuneeseen työtapaturmaan
• työtapaturmasta aiheutuu työntekijälle vain psyykkisiä seurauksia, esimerkiksi metronkuljettaja järkyttyy ihmisen jäätyä metron alle ja saa traumaattisen stressireaktion
• työssä ollut kemiallinen aineen altistus aiheuttaa työntekijälle ammattitaudin ja sairaus aiheuttaa myös psyykkisiä oireita - esimerkiksi liuotinaineet ja aivosairaudet (liuotinaivosairaus)

Suomessa ei sen sijaan ole mahdollista korvata ammattitautina psyykkisen tai sosiaalisen tekijän aiheuttamaa fyysistä tai psyykkistä sairautta. Esimerkiksi liiallisen työkuormituksen tai -stressin aiheuttamia sairauksia ei Suomessa korvata työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta. Tämä johtuu lakiin perustuvasta ammattitautikäsitteestä, jonka mukaan altisteena voi olla vain biologinen, kemiallinen tai fysikaalinen työssä esiintyvä tekijä.

2000-luvun alussa tehtiin laaja ministeriölähtöinen selvitys siitä, pitäisikö lainsäädäntöä muuttaa ja mahdollistaa työssä esiintyvän psyykkisen tai sosiaalisen tekijän aiheuttaman mielenterveyden häiriön korvaaminen ammattitautina. Selvitystyö tehtiin sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa työryhmässä, ns. Psyko-työryhmän raportti(Avaa uuden ikkunan), STM työryhmämuistio 2003:19.

Työryhmä totesi loppuraportissaan, että työssä esiintyvien kuormitustekijöiden ja psyykkisen oireilun välillä näyttää tutkimusten mukaan olevan ryhmätason tunnistettava yhteys. Sen sijaan täsmällisesti määriteltävissä olevan työn kuormitustekijän ja yksilötasolla diagnosoitavan mielenterveyden häiriön välisestä syy-yhteydestä ei ole yksiselitteistä tieteellistä osoitusta. Mahdollisen korvaamisen kannalta ongelmallista olisi lääketieteellisen tiedon puute syy-yhteydestä, psyykkisen kuormituksen mittaamismenetelmien kehittymättömyys yksilötasolla ja psykiatristen diagnoosien kuvaileva luonne.

Haaste mielenterveyden häiriöiden korvaamiselle työtapaturman seurauksena tai ammattitautina liittyy mielenterveyden häiriöiden sairausluonteeseen ja diagnostiikkaan. Lääketieteelliset diagnoosijärjestelmät käyttävät kuvailevaa, oireyhtymän havaitsemislähtöistä lähestymistapaa ilman kannanottamista häiriön syyhyn. Mielenterveyden häiriöiden syyt voidaan jaotella kolmeen ryhmään: alttius (geneettiset, varhaiskehityksen tai degeneratiiviset tekijät), laukaisevat tekijät (elämäntapahtumat ja kuormitustekijät, kehitykselliset kriisit, päihteet, ruumiilliset sairaudet) ja välittävät tekijät (aivojen välittäjäainemuutokset, hormonaaliset muutokset).

Vaikeus korvaamisessa kytkeytyy lääketieteellisen syy-yhteyden arviointiin. Työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksessa korvaaminen edellyttää sitä, että syy-yhteys on todettavissa sekä yleisellä että yksilötasolla. Toisin sanoen, yksittäistapaukseen saakka on kyettävä osoittamaan todetun ja diagnosoidun sairauden syy-yhteys työssä sattuneeseen tapaturmaan tai työssä olleeseen altistetekijään. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työntekijällä diagnosoitu masennus on oltava todennäköisessä syy-seuraussuhteessa sattuneeseen työtapaturmaan taikka ammattitauti tapauksessa työhön liittyneeseen fysikaaliseen, kemialliseen tai biologiseen tekijään. Nykyinen lainsäädäntö ei tunnista ammattitaudin aiheuttajina sosiaalisia tai psyykkisiä tekijöitä, joten mahdollista ei ole esimerkiksi se, että ammattitautina korvattaisiin liialliseen työmäärään tai työpaikkakiusaamiseen liittyvä sairaus, esimerkiksi masennus. Haitallisen sosiaalisen tai psyykkisen altistetekijän määrittelyyn liittyy omat ongelmansa. Vaikka ammattitaudin altistetekijöihin lisättäisiin psyykkiset ja sosiaaliset tekijät, haaste olisi edelleen siinä, että miten osoitetaan yksittäistapauksessa esimerkiksi se, että työssä ollut kuormitustekijä on ollut työntekijän masennuksen todennäköinen ja pääasiallinen syy. Työntekijän terveyshistoriaan on voinut kuulua masennusta jo ennen nykyistä työpaikkaa, jolloin syntyy epäilys siitä, että työpaikan kuormitus ei olekaan akuutin tilanteen todennäköinen ja pääasiallinen tekijä vaan vain laukaiseva tekijä.

Mielenterveyden häiriöt muiden maiden korvausjärjestelmissä

Eri maiden sosiaaliturvajärjestelmien ja työtapaturmien ja ammattitautien korvausmallien vertailu ei ole helppoa. Kaikissa maissa ei ole Suomen mallin mukaista erillistä työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta. Vaikka erillinen korvausjärjestelmä olisi, sen toimeenpano voi olla järjestetty eri tavoin: yksityisiin vakuutusyhtiöihin perustuva malli kuten Suomessa (myös Belgia ja Portugali ja usea USA:n osavaltio), työmarkkinaosapuolten hallinnoimien vakuutuslaitosten malli (Saksa) tai valtion vakuutuslaitos (Italia). Turvan sisältö voi vaihdella, turva voi olla ensisijaista (Suomi, Saksa) tai toissijaista siten, että ensin maksetaan etuuksia yleisestä sosiaaliturvasta ja vasta toissijaisesti työtapaturmien korvausjärjestelmästä (Ruotsi). Voi olla niinkin, että toimeenpanomallit ovat erilaiset (kuten Suomessa ja Saksassa), mutta työtapaturmavakuutusjärjestelmän sisällöt ovat yllättävän samanlaiset (Suomi ja Saksa).

Näin ollen sen yhteismitallinen vertaaminen, miten eri maat suhtautuvat mielenterveyden häiriöiden korvaamiseen työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta, on haastavaa. Korvauksien taloudellinen merkitys sekä yksilölle että yhteiskunnalle ja turvan rahoittajalle voi olla eri. Esimerkiksi Suomessa työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen korvaukset ovat ensisijaisia suhteessa muuhun sosiaaliturvaan ja etuuksien taso on korkeampi verrattuna Kelan etuuksiin. Työtapaturma- ja ammattitautietuuksia maksetaan tarvittaessa työntekijän loppuelämän ajan. Vaikutus kustannuksiin ja rahoittajan eli työnantajan maksurasitukseen on huomattavasti korkeampi kuin jos kyse olisi toissijaisista etuuksista, jotka täydentävät ensisijaisia etuuksia tai joita maksetaan vain tietyn määräajan.

Yhdysvallat - traumaattiset stressireaktiot yleisesti korvattavia

Yhdysvalloissa työtapaturmien ja ammattitautien korvaaminen perustuu osavaltiokohtaiseen lainsäädäntöön. Tiettävästi Texas on ainoa osavaltio, jossa ei ole erillistä korvausjärjestelmää työtapaturmille ja ammattitaudeille. USA:n osavaltioiden korvausjärjestelmät ovat mielenkiintoisia sen takia, että useassa niissä toimeenpanijoina ovat yksityiset vakuutusyhtiöt kuten meillä. Suomen ja USA:n välillä on monia eroja, jotka vaikuttavat vakuutusjärjestelmien vertailuun, lähtien sosiaaliturva- ja terveysjärjestelmien eroista työ- ja prosessioikeudellisiin eroavuuksiin saakka. Tästä huolimatta yllättävän paljon yhtäläisyyksiä löytyy siinä, mitä korvataan työtapaturmana tai ammattitautina tai mistä haasteita korvausjärjestelmät kohtaavat.

USA:ssa paljon puhuttava mielenterveyden häiriö, jota korvataan osavaltiokohtaisten työtapaturma- ja ammattitautilakien perusteella, on traumaperäinen stressireaktio. Monessa osavaltiossa on säädetty ja säädetään edelleen myös määräaikaisesti voimassa olevia ns. olettamalakeja, joiden perusteella tiettyjen ammattiryhmien työntekijöille (muun muassa poliisit, ensihoitajat, vanginvartijat) korvataan traumaperäinen stressireaktio työssä olleen tapahtuman johdosta, ellei työnantaja kykene osoittamaan, ettei työssä sattunut tapahtuma ole voinut stressireaktiota aiheuttaa. Business Insurance nettijulkaisussa 9.9.2022 julkaistun Louise Esolan jutun ”Defending psych comp claims a trending topic” mukaan lisääntyneiden mielenterveysperusteisten korvaushakemusten taustalla ovat edellä mainittujen olettamalakien lisäksi mielenterveyden häiriöihin liittyvän häpeän vähentyminen, mielenterveyden häiriöiden tunnistaminen entistä paremmin sekä yleinen rikollisuuden kasvu ja siitä aiheutuva erilaisten henkeä uhkaavien tapahtumien riskin lisääntyminen.

USA:ssa korona aika on lisännyt muihinkin mielenterveyden häiriöiden diagnooseihin liittyviä korvaushakemuksia. Yhteistä niille on monimutkaisuus ja monien tekijöiden summa. Väkivallan uhriksi joutuneen työntekijän mielenterveyden häiriön korvaaminen on selvempää. Näin voi sanoa tilanteen olevan myös meillä Suomessa, traumaattista stressireaktiota on korvattu työssään esimerkiksi ryöstötilanteen kohdanneille. Jutun mukaan USA:ssa tälle ajalle tyypillisiä mielenterveys korvaushakemuksia tehdään myös tilanteissa, joissa työntekijä kokee tulleensa väärinkohdelluksi työssä tai joutuneensa työpaikkakiusaamisen tai ahdistelun kohteeksi taikka taustalla on muuta työstressiä. Korvauskäsittelyn haasteena on tuotu esiin objektiivisen tiedon puute ja jopa mielenterveyden häiriön diagnoosin puute - USA:n osavaltiokohtaisissa laeissa edellytetään samoin kuin meillä lääkärin tekemää, tutkimuksiin perustuvaa diagnoosia. Korvauskäsittelyä varten tarvitaan työntekijää hoitaneen ja tutkineen lääkärin tekemän diagnoosin lisäksi perusteelliset potilasasiakirjamerkinnät. Käytännön haasteena korvauskäsittelyssä on dokumentoinnin puute, hoitavan lääkärin potilasasiakirjamerkinnät ovat usein puutteellisia. Korvauskäsittelyä varten voidaan tarvita tietoa työntekijän aikaisemmasta terveydentilasta, jopa lapsuudesta saakka.

Euroopan maat - stressireaktiot korvattavia, yksittäistapauksellisesti myös muita

Käytettävissä ei ole päivitettyä tietoa 2020-luvun tilanteesta korvata mielenterveyden häiriöitä Euroopan maiden työtapaturma- ja ammattitautijärjestelmissä. Käytettävissä on ollut kaksi vanhempaa selvitysraporttia.

Aikaisemmin mainitussa Psyko-työryhmän selvitystyössä hankittiin tietoa Euroopan maiden 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen tilanteesta korvata psyykkisen tai sosiaalisen tekijän aiheuttamia mielenterveydenhäiriöitä ammattitautina. Seuraavassa on tietoa eri maiden silloisesta tilanteesta:

• Ruotsi - työssä olleen haitallisen vaikutuksen aiheuttaman psyykkisen työvahingon korvaaminen oli mahdollista ja tapauksia oli myös ollut. 1.7.2002 voimaan tuli säännös, joka rajoitti mielenterveyden häiriöiden korvaamista työvahinkona, jos se oli liittynyt esimerkiksi työsuhderiitaan, työtehtävien muutokseen, yrityksen lopettamiseen ja väen vähentämiseen.
• Tanska - silloisen ammattitautikomitean hyväksymisellä korvattiin mielenterveyden häiriöitä ammattitautina. Tapaukset olivat liittyneet työn pitkäkestoisiin stressitilanteisiin ja myös väkivalta tai sen uhka ollut niissä mukana. Myös vakavien kiusaamistilanteiden johdosta voitiin korvata.
• Norja - lähtökohtaisesti ei korvattu mielenterveyden häiriöitä työvahinkoina. Kuitenkin yksittäistapauksissa on korvattu työtapaturman seurauksena, kun tapahtuma oli ollut epätavallista normaaliin työhön verrattuna (pankkiryöstötilanteita, katastrofityyppinen onnettomuus, seksuaalinen häirintä työpaikalla)
• Italia - psyykkisten tai psykologisten tekijöiden aiheuttamia sairauksia voitiin korvata työperäisinä, sopeutumishäiriöitä ja posttraumaattisia stressihäiriöitä. Tapahtuma oli voinut olla myös työpaikkakiusaaminen.
• Ranska - mielenterveyden häiriöiden korvaaminen oli mahdollista, esimerkiksi pahoinpitelytilanteet työpaikalla, myös toistuvat uhkatilanteet
• Saksa, Belgia, Itävalta, Sveitsi, Kreikka - psyykkisten tai psykologisten tekijöiden aiheuttamia ammattitauteja ei tunnistettu lainsäädännössä.

Euroopan maiden yhteinen työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen yhteistyöverkosto selvitti raportissaan (Avaa uuden ikkunan)vuonna 2013 mielenterveyden häiriöiden korvaamista työtapaturma- ja ammattitautijärjestelmistä muutamassa Euroopan maassa.

Traumaattisia stressireaktioita korvataan yleisesti Euroopassa kuten USA:n osavaltioissa. Useimmiten kyse on korvaamisesta työtapaturman seurauksena. Myös ammattitautina niitä voidaan korvata, esimerkiksi Tanskassa - altistumisen kesto ratkaisee sen, kumpana korvataan. Eräissä Euroopan maissa, muun muassa Ranska, on mahdollista korvata myös työntekijän itsemurha työtapaturmana, jos teko on tehty työpaikalla ja työaikana. Euroopasta löytyy myös maita, joissa voidaan korvata ammattitautina työpaikan työilmapiiriin tai organisaatioon toimintaan liittyviä kuormitus- ja häirintätilanteita, jotka ovat johtaneet työntekijän reagointiin mielenterveyden ongelmilla. Italiassa on voitu näin korvata sopeutumishäiriö tai posttraumaattinen stressireaktio. Myös Tanskassa, Ruotsissa, Belgiassa, Ranskassa ja Espanjassa on mahdollista korvata mielenterveyden häiriöitä ammattitautina. Kyse voi olla posttraumaattisesta stressireaktiosta, muusta stressireaktiosta, masennuksesta, ahdistuneisuudesta. Mielenterveydenhäiriön syytekijöinä on tunnistettu muun muassa psykososiaaliset tekijät, työmäärä, epäasiallinen kohtelu työssä, traumaattiset tapahtumat työssä.

Mielenterveyden häiriöt sosiaaliturvan ja työelämän toimintaympäristössä

Kun on seurannut alkuvuoden 2023 keskustelua printtimediassa, on huomannut mielenterveyden häiriöiden olevan melkein jokapäiväinen juttujen aihe. Asiaa tarkastellaan eri näkökulmista - muun muassa työkyvyttömyyseläkkeiden ja Kelan sairauspäivärahojen määrät ja syyt, mielenterveyden häiriöiden diagnostiikka ja sen erityispiirteet, mielenterveyspalveluiden saatavuus, työuupumus, nuorten työntekijöiden jaksaminen opiskelussa ja työssä, nuorten mielenterveyden häiriöt yleisesti, ADHD diagnoosit ja niiden oikeellisuus.

Mielenterveyden häiriön haitta sekä yksilölle että yhteiskunnalle on näkyvää ja todellista. Kuten kaikissa sairauksissa ja työtapaturmissa ja ammattitaudeissa ennaltaehkäisy olisi kaikkein tärkeintä - vakuutuksesta saatavalla rahalla ei voi korvata terveyttä. Rahaakin kuitenkin tarvitaan ja silloin puhutaan sairausajan palkasta ja eläkkeistä tai muista etuuksista.

Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus ei ole ensimmäisenä ottamassa vastaan mielenterveyden häiriöihin liittyvää haastetta, mutta se ei ole muusta yhteiskunnasta erillinen saareke. Voimassa oleva työtapaturma- ja ammattitautilaki tuli voimaan vuonna 2016. Lainvalmistelussa selvitettiin sitä, oliko Psyko työryhmän selvityksen jälkeen saatu uutta lääketieteellistä tutkimustietoa mielenterveyden häiriöiden syy-yhteydestä ja sen toteamisesta yksilötasolla. Tätä tietoa tarvittaisiin, jota psyykkinen tai sosiaalinen altistetekijä voitaisiin lisätä lainsäädäntöön. Lainvalmisteluun uutta tutkimustietoa ei ollut saatavissa eikä ammattitaudin altistetekijöitä muutettu. Voinee olettaa, että jossain vaiheessa kysymys nousee uudestaan esiin ja selvitystyö taas tehdään. Kun työturvallisuuslakiin lisättiin 2000-luvun alussa velvollisuus seurata myös työntekijän psyykkistä kuormitusta, se oli aikoinaan eräs peruste selvittää myös ammattitautilainsäädännön tilanne ja työ tehtiin Psyko-työryhmän selvityksenä. Näin tehtiin, vaikka työturvallisuusvelvoitteiden ja sen, mitä korvataan työtapaturmana ja ammattitautina välillä, ei ole suoraa kytköstä. Toisin sanoen työtapaturmana voidaan korvata myös vahinkoja, joista työnantajalla ei ole työturvallisuusvelvoitetta. Toisaalta työturvallisuusvelvoite voi olla, vaikka asiaan ei liity työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen turvaa.

Työturvallisuuslakiin täsmennetään psyykkisiä kuormitustekijöitä

Parhaillaan on käynnissä työturvallisuuslain tarkistaminen, jossa täsmennetään sitä, minkälaisia työn kuormitustekijöitä on otettava huomioon osana työn vaarojen selvittämistä ja arviointia. Työnantajan tulee ottaa huomioon sekä työn fyysiset kuormitustekijät että työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyvät kuormitustekijät. Työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyvillä kuormitustekijöillä tarkoitetaan työpaikan psykososiaaliseen työympäristöön kuuluvia työolotekijöitä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi liiallinen tietomäärä, jatkuvat keskeytykset, vaikeat asiakastilanteet, liiallinen työmäärä ja epäkohdat työyhteisön vuorovaikutuksessa.

TVK:ssa laaditut analyysit - väkivalta ja poikkeavat tilanteet nähtävillä

TVK:ssa tehdään säännöllisesti tutkimuksia ja analyyseja TVK:n oman työtapaturma- ja ammattitautirekisterin tietoihin perustuen. Analyysit julkaistaan Työtapaturmatieto palvelussa.

Viimeaikaisista julkaisuista voi nostaa esiin analyysin(Avaa uuden ikkunan) numero 43, joka koskee kuntasektorin ja yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelualojen työpaikkatapaturmia. Analyysistä selviää muun muassa se, että noin kolmasosa yksityisten sosiaalihuollon laitospalveluiden työpaikkatapaturmista aiheutuu väkivallasta tai toisen ihmisen aiheuttamasta vahingoittumisesta. Tämä on huomattavasti enemmän kuin keskimäärin eri aloilla tai esimerkiksi palveluammateissa, missä väkivallasta johtuvia työpaikkatapaturmia on alle 5 prosenttia.

Voi olettaa, että näihin tilanteisiin liittyy myös työntekijälle aiheutuvia psyykkisiä seurauksia, jotka näkyvät työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen korvauskäsittelyssä.

Mielenterveyden häiriöt työkyvyttömyyseläkkeiden ja sairauspäivärahan perusteena

ETK:n tuoreen tilastotiedon mukaan tuki- ja liikuntaelinsairaudet palasivat viime vuonna suurimmaksi alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden syyksi. Seuraavana tulevat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt. Ikävää on se, että mielenterveyden häiriöt ja erityisesti masennus ovat edelleen suurin syy alle 55-vuotiaiden henkilöiden alkavissa työkyvyttömyyseläkkeissä.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen mielenterveysperusteisesti tapahtuu nuorempana kuin muissa sairauksissa ja työhön paluu on haasteellisempaa.

Mielenterveyden häiriöt näkyvät myös Kelan etuuksissa, esimerkiksi sairauspäivärahoissa. Viime vuonna Kelan sairauspäivärahaa sai noin 98.000 henkilöä mielenterveyssyyn perusteella. Ne ovat suurin sairausryhmä sairauspäivärahoissa. Toisena tulee tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Yleisimmät mielenterveyden häiriöt, joiden perusteella maksetaan sairauspäivärahaa, ovat ahdistuneisuushäiriöt ja masennushäiriöt.

Lyhyesti kirjoittajasta

Kirsi Pohjolainen työskentelee TVK:ssa laki- ja lainsäädäntöasioista vastaavana juristina. Työtapaturmavakuutuksen lakiasioiden parissa hän on tehnyt työtä vuodesta 1997. Asiantuntija kirjoituksia syntyy erilaisista työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen ajankohtaisista teemoista.