Asiantuntija pohtii: Riskiluokituksen uudistus toi varmuutta työtapaturmien ja ammattitautien kustannusriskin arviointiin

Riski joutua työtapaturmaan on varsin vaihteleva riippuen siitä, mitä työkseen tekee. Esimerkiksi johtajilla ja asiantuntijoilla riski joutua työtapaturmaan tai altistua ammattitaudille on useimmiten pieni, ja suurin riski muodostuu työmatkatapaturmista. Sen sijaan suurimman riskin ammateissa on huomattava riski sekä joutua työtapaturmaan että altistua ammattitaudeille, ja lisäksi vahinkotapahtumat ovat useammin vakavia johtaen pitkäaikaiseen pysyvään korvaukseen. Tällaisia ammatteja löytyy esimerkiksi maatalouden ja rakentamisen aloilta. Niissä kokonaisriski voi olla jopa monikymmenkertainen matalimman riskin ammatteihin nähden.

Vaikka vakuutusyhtiöt laativat itse omat maksuperusteensa, on niiden mahdollista käyttää Tapaturmavakuutuskeskuksen riskiluokitusta hinnoittelun tukena. TVK:n riskiluokitus ei sido yhtiöitä, mutta sillä voi olla referenssiarvoa erityisesti pienille yhtiöille, joiden omat vakuutus- ja korvausaineistot eivät riitä kattavan riskiarvioinnin tekemiseen. Myös markkinoille tulevat yhtiöt voivat hyötyä siitä.

Voimassa olevan työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella TVK:n on ylläpidettävä tapaturma- ja ammattitautiriskiä kuvaavaa riskiluokitusta, joka perustuu työtapaturma- ja ammattitautirekisterin toimialaa tai teetettyä työtä koskevaan tietoon. Senkin takia on tärkeää, että kyseistä luokitusta ylläpidetään laadukkaasti, ja että sen riskivastaavuutta tarkistetaan säännöllisesti.

Tilastojen kertyminen nykyisellä ammattiluokituksella mahdollisti riskiluokituksen tarkentamisen

Riskiluokitus pohjautuu työtapaturma- ja ammattitautirekisterin korvaus- ja vakuutustiedoissa tilastoituun ammattiluokkatietoon, jolla pyritään kuvaamaan vakuutetun työn laatua.

Vanha vuoden 2015 riskiluokitus oli ensimmäinen, joka luokitteli riskiluokkiin tilastoissa nykyisellä ammattiluokituksella (TK2010(Avaa uuden ikkunan)) kerättyjä vakuutus- ja vahinkoaineistoja. Kyseisen riskiluokituksen tuli olla riskivastaava kahden erilaisen ammattiluokituksen suhteen, kun nykyisen ammattiluokituksen mukaista tilastointia vasta aloiteltiin. Lisäksi kyseinen riskiluokitus oli käytännössä laadittu vanhalla ammattiluokituksella kerättyjen tilastojen perusteella, minkä tiedettiin aiheuttavan epätarkkuutta luokituksen riskivastaavuuteen.

Koska tilastojen keruu nykyisin käytössä olevalla ammattiluokituksella on vakiintunut ja tilastotietoja oli kertynyt riskiarviointia varten riittävästi, pystyttiin uusi riskiluokitus muodostamaan pelkästään nykyisen ammattiluokituksen mukaisella aineistolla. Tämä mahdollisti riskiluokituksen tarkentamisen, kun kahta erilaista ammattiluokitusta ei enää tarvinnut sovittaa samaan riskiluokitukseen. Uusi riskiluokitus näyttäytyykin selvästi aiempaa luokitusta riskivastaavammalta.

Tarkasti valikoidut tilastolliset menetelmät riskiluokittelun taustalla

Riskiluokittelun valmistelussa hyödynnettiin työtapaturmien ja ammattitautien korvausaineistoja, pääomavaraustietoja sekä vastaavia vakuutusten palkkasummia. Ammattiluokkien jako työtapaturmien, työmatkatapaturmien ja ammattitautien riskiluokkiin tehtiin tilastotieteen menetelmillä siten, että riskiluokat tosiasiallisesti erottelevat riskiä: Samaan riskiluokkaan kuuluvilla ammattiluokilla on samankaltainen riskirakenne ja vastaavasti eri luokkiin kuuluvat ammatit ovat riskiltään toisistaan poikkeavia.

Sopivilla menetelmillä riskiluokat pystyttiin muodostamaan myös sellaisiksi, että luokkiin kuuluvissa ammattiluokissa korvausmenon jakautuminen eri korvauslajeihin, ohimenevään ansionmenetyskorvaukseen, muuhun ohimenevään korvaukseen ja pysyvään korvaukseen, on samankaltaista. Hajonta riskiluokkien sisällä on valituilla luokittelumenetelmillä saatu mahdollisimman pieneksi ja vastaavasti eri luokat ovat riskiprofiililtaan aidosti riskiä erottelevia.

Riskiluokittelun menetelmien tarkempi kuvaaminen voisi tuoda käyttäjille vielä lisää luottamusta luokittelun toimivuuteen ja riskivastaavuuteen. Haasteena on kuitenkin kilpailuoikeudellinen näkökulma.

Vakuutusyhtiöt eivät saa keskustella keskenään hinnoista tai niiden laskentakaavoista, jotta se ei vääristäisi kilpailua. TVK:n jäsenyhtiöiden käyttämät ja kehittämät omat riskiluokitukset ja -menetelmät ovat yksi keskeisimmistä yhtiöiden hinnanmuodostukseen vaikuttavista tekijöistä. TVK:n soveltaman luokitusmenetelmän tarkempi avaaminen voisi siten vaikuttaa yhtiöiden väliseen kilpailuun muun muassa menetelmien yhdenmukaistumisen kautta. Siksi TVK ei jaa tarkempaa tietoa luokitusmenetelmistä jäsenyhtiöille.

Riskitutkimus kuvaa riskitason kehitystä riskiluokitukseen pohjautuen

Tärkein riskiluokituksen sovellus on TVK:n vuotuinen riskitutkimus, joka jaetaan suoraan TVK:n jäsenyhtiöille. Riskitutkimus voidaan lisäksi toimittaa esimerkiksi markkinoille tuloa harkitseville vakuutusyhtiölle. Riskitutkimuksessa taulukoidaan tilastoaineiston perusteella laskettuja riskipromilleja riskiluokittain ja aineistovuosittain. Riskipromillella tarkoitetaan arvioitua korvausmeno-osuutta suhteessa vakuutettuun palkkasummaan.

Jäsenyhtiöt voivat hyödyntää riskitutkimusta itsenäisesti haluamallaan tavalla. Riskitutkimus parantaa yhtiöiden mahdollisuuksia hinnoitella vakuutukset työtapaturma- ja ammattitautilaissa asetettujen turvaavuus-, kohtuullisuus- ja riskivastaavuusperiaatteiden mukaisesti. Riskitutkimuksen voidaan katsoa siten edesauttavan työtapaturmavakuutusjärjestelmän edistämistä ja yleistä etua. Tutkimus mahdollistaa esimerkiksi päätelmät riskirakenteen kehittymisestä ja riskitason muutoksista. Vakuutusten hinnoittelussa tämä tarkoittaa kuitenkin ainoastaan riskimaksun osuuden arviointia. Riskimaksun lisäksi vakuutusten hintoihin lisätään muun muassa vakuutusten hoitokuluja, liikekuluja, korvaustoiminnan hoitokulut sekä lakisääteiset maksut kuten jakojärjestelmämaksu ja työsuojelumaksu.

Uutta riskiluokitusta on tähän mennessä käytetty vuosien 2024 ja 2025 riskitutkimuksissa. Tutkimusten tulokset ovat olleet johdonmukaisia ja riskiluokkakohtaiset riskipromillet ajan suhteen vakaita ja järkevällä tasolla. Näin ollen riskiluokituksen uudistusta voidaan pitää hyvin onnistuneena, ja sen myötä olemme saaneet myös lisää varmuutta ja uskottavuutta riskiluokituksen pohjalta tehtävään vuotuiseen riskitutkimukseen.

Riskiluokitus on julkaistu Työtapaturmatieto-palvelussa kaikkien saataville

TVK:n riskiluokitus on julkisesti saatavilla Työtapaturmatieto(Avaa uuden ikkunan)-palvelussa.

TVK:n kotisivuilla on lisäksi julkaistuna kolmiportainen riskiluokitus(Avaa uuden ikkunan), joka pohjautuu edellä kuvattuun varsinaiseen TVK:n riskiluokitukseen. Siinä ammatit on jaettu kolmeen riskiluokkaan, pieni, keskisuuri ja suuri, työtapaturmien ja ammattitautien kokonaiskustannusriskin perusteella.

Kyseisen luokituksen tarkoitus on auttaa oikean ammattiluokan valinnassa tulorekisteriin tapauksissa, joissa henkilö tekee ajallisesti yhtä paljon kahta tai useampaa eri työtä. Tällöin tulisi valita tulorekisterin ammattiluokaksi se, jossa työtapaturma- ja ammattitautiriski on kustannusmielessä korkein.

Lyhyesti kirjoittajasta:

Katri Kytömäki työskentelee TVK:ssa päämatemaatikkona. Riskiluokituksen ylläpidon ja vuotuisten riskitutkimusten ohella hänen vastuualueeseensa kuuluu monia muita vakuutusmatemaattisia tehtäviä sekä erilaisten selvitysten tekemistä tilastoaineistojen pohjalta. Katri toimii myös TVK:n aktuaariverkoston verkostovastaavana.