Tamla 20.11.2025 Kysymys on siitä, onko vahinkotapahtuma sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa
Asiassa on kyse siitä, oliko vahinkotapahtuma sattunut korvaukseen oikeuttavissa olosuhteissa. A on liukastunut ja kaatunut eteisessä selälleen, kun hän on lähtenyt kotoa töihin ja palannut takaisin eteiseen hakemaan työssä tarvitsemiaan kumisaappaita. Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen. Muutoksenhakulautakunta katsoi, että vahinkotapahtuman ei voitu katsoa sattuneen työtapaturma- ja ammattitautilakiin perustuvissa korvattavissa olosuhteissa. Äänestysratkaisu 9–1. Esittelijän eriävä mielipide. Tamla 20.11.2025 – 3150/2024. Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa
A on aloittanut kodin ja työpaikan välisen matkan aamulla tavanomaisella reitillä ja joutunut palaamaan samaa reittiä takaisin kotiinsa noutaakseen työssään tarvitsemiaan jalkineita. Kyseessä on katsottava olevan työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:ssä tarkoitettu lähtötilanne, jossa A on aloittanut tavanomaisen asunnon ja työpaikan välisen matkansa, mutta jossa kyseinen matka on keskeytynyt A:n palattua takaisin asunnolleen. A:n aloittama työmatka on päättynyt siinä vaiheessa, kun hän on palannut asunnolleen, ja vahinkotapahtuma on sattunut ennen kuin uusi työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n mukainen työmatka asunnon ja työpaikan välillä on ehtinyt alkaa. Vahinkotapahtuma on sattunut siten A:n ollessa hoitamassa asunnollaan omaa asiaansa, eli henkilökohtaista varustautumistaan työpäivää varten, kun hän on ollut hakemassa asunnossaan kumisaappaita eteisestä.
Vahinkotapahtuman sattumisolosuhteen osalta kyseessä ei voida katsoa olevan työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdassa tarkoitettu vähäinen poikkeaminen työmatkareitiltä lasten päivähoidon, ruokakaupassa käynnin tai muun niihin rinnastettavien syiden vuoksi, koska vahinkotapahtuma on sattunut sen jälkeen, kun A on palannut takaisin kotiinsa aloitettuaan työmatkan.
Äänestysratkaisu 9–1. Esittelijän eriävä mielipide.
Eriävän mielipiteen jättänyt jäsen ja esittelijä katsoivat, että A on aloittanut kodin ja työpaikan välisen matkan aamulla tavanomaisella reitillä ja joutunut palaamaan samaa reittiä takaisin kotiinsa noutaakseen työssään tarvitsemiaan jalkineita. A:n matkan tarkoituksen ei voida katsoa matkan alettua muuttuneen missään vaiheessa muuksi kuin asunnon ja työpaikan välillä tapahtuvaksi matkaksi, eikä A:n voida katsoa olleen kotiin eteiseen palatessaan omalla vapaa-ajallaan.
Kyseisen tilanteen on katsottava sisältyvän työmatkan tarkoitukseen ja rinnastuvan työstä johtuvaan matkustamiseen, ottaen erityisesti huomioon, ettei A:lla ollut työstä riippumatonta syytä palata takaisin asuntonsa eteiseen, jossa tapaturma on sattunut, eikä työmatka siten ole päättynyt lain esitöissä tarkoitetulla tavalla saapumiseen työntekopaikalle. Kyseessä ei voida katsoa olevan A:n omalla vapaa-ajalla sattunut tapaturma, koska kumisaappaiden noutaminen eteisestä ei ole liittynyt muuhun kuin A:n työstä johtuvaan syyhyn, eikä työstä johtuneen matkustamisen lähtökohtasäännöksen mukaisen olosuhteen siten voida katsoa päättyneen vahinkotapahtuman sattumisen hetkeen mennessä.
Edellä mainitun perusteella jäsen ja esittelijä katsovat, että A:n tapaturma on sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa olosuhteissa.
Perusteluiden osalta eriävän mielipiteen jättänyt jäsen hylkää valituksen, sillä A:n tapaturma ei ole sattunut työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:ssä tarkoitetulla työmatkalla. Tapaturman ei voida katsoa sattuneen myöskään työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohdan tarkoittaman vähäisen työmatkareitiltä poikkeamisen aikana. A ei ole tapaturman sattuessa ollut kulkemassa työmatkaansa tavanomaisella reitillä taikka ollut 23 §:n 1 momentin tarkoittamalla poikkeamalla matkareitiltä, vaan hän on ollut sisällä asunnossaan hoitamassa työhön liittyvää muuta asiaa, eli ollut hakemassa kumisaappaitaan.