Asiantuntija pohtii: Miten haetaan muutosta työtapaturma-asiassa ja onko muutoksenhakuprosessissa jotain erityistä tässä ajassa?

Muutoksenhaku työtapaturma- ja ammattitautiasian korvausasiassa osana oikeusturvaa – erityinen valitustie

Työtapaturma- ja ammattitautilaki (säädöskokoelma numero 459/2015) on toimeentuloturvan ja sosiaalivakuutuksen erityislaki, joka sääntelee työtapaturmien ja ammattitautien korvausjärjestelmää. Tämän erityislain nojalla maksettavaksi tulevat korvaukset eivät ole vahingonkorvauslain tarkoittamaa vahingon korvaamista. Työtapaturma- ja ammattitautilaissa on säännökset myös siitä muutoksenhausta, jolla työntekijä voi hakea muutosta vakuutusyhtiön päätökseen. Työtapaturma- tai ammattitautiasiassa annetusta ratkaisusta ei haeta muutosta riita-asiana siviiliprosessin mukaisessa käräjäoikeudessa. Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus eroaa näin liikennevakuutuksesta.

Muutoksen hakeminen vakuutusyhtiön päätökseen on käsitteellisesti muutoksenhakua hallintoasiassa annettuun päätökseen. Tämä johtuu siitä, että työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen toimeenpano on perustuslain 124 §:n tarkoittamaa julkisen hallintotehtävän hoitamista ja sitä koskee samanlainen oikeusturvaan liittyvä sääntely kuin viranomaistoimintaa. Korvausasian käsittelyyn sovelletaan sekä hallintolain (434/2003) että erityislakina työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksiä. Muutoksenhaun menettelysääntöihin sovelletaan yleislakina lakia oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) ja erityislakina työtapaturma- ja ammattitautilakia.

Kun työntekijälle sattuu työtapaturma tai hänellä ilmenee ammattitauti, vakuutusyhtiö käsittelee korvausasian ja antaa ratkaisunsa vahingon korvattavuudesta kirjallisella päätöksellä. Työtapaturman tai ammattitaudin korvausasia tulee vireille siinä vakuutusyhtiössä, josta työnantaja on ottanut työtapaturma- ja ammattitautilakiin perustuvan vakuutuksen. Työtapaturma- ja ammattitautilaki sisältää yksityiskohtaista sääntelyä korvausasian käsittelystä ja sen ratkaisemisesta. Lähtökohtaisesti korvausasia tulee vireille työnantajan tekemällä vahinkotapahtumailmoituksella. Korvausasia voi tulla vireille vakuutusyhtiössä myös työntekijän omalla ilmoituksella tai hoitolaitoksen ilmoituksella. Vakuutusyhtiö ratkaisee vahingon korvattavuuden antamalla päätöksen. Päätös annetaan työntekijälle itselleen ja vain hän on asianosainen omassa korvausasiassaan.

Vakuutusyhtiön päätökseen on liitettävä ohje siitä, miten siihen haetaan muutosta (valitusosoitus). Vakuutusyhtiön päätökseen on aina oikeus hakea muutosta, ensiasteessa tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Muutoksenhakulautakunnan päätökseen voi aina hakea muutosta vakuutusoikeudelta. Työtapaturma- ja ammattitautiasiassa on mahdollisuus hakea muutosta vakuutusoikeuden päätökseen korkeimmalta oikeudelta, jos korkein oikeus antaa valitusluvan ja asia koskee oikeutta korvaukseen.

Oikeusturva kuulostaa sanana juhlalliselta mutta konkreettisesti se on yksinkertainen asia: vakuutusyhtiön päätös voidaan saattaa riippumattoman valitusasteen arvioitavaksi, ja se tutkii asian ja antaa uuden valituskelpoisen päätöksen. Työtapaturman ja ammattitaudin korvausasian käsittely on osa suomalaista sosiaaliturvaa, tarkemmin määriteltynä toimeentuloturvaa, kun työntekijälle sattuu työssä tai työhön liittyvissä olosuhteissa tapaturma tai hän altistuu työssä haitalliselle tekijälle ja hänellä todetaan ammattitaudiksi luokiteltava sairaus.

Työtapaturma- ja ammattitautipäätöksen valitustie on vastaavanlainen kuin on muussakin toimeentuloturvassa - työeläkevakuutuksessa, työttömyysturvassa tai Kelan etuuksissa. Ensimmäinen valitusaste on muutoksenhakuasioiden lautakunta ja seuraavana on vakuutusoikeus. Toisin kuin muissa mainituissa lakisääteisen sosiaaliturvan asioissa, työtapaturma- ja ammattitautiasioissa on vielä käytettävissä valituslupahakemus korkeimmalle oikeudelle.

Muutoksenhaku työntekijän valituksesta muutoksenhakulautakunnan käsittelyyn

Vakuutusyhtiö ratkaisu tehdään antamalla kirjallinen päätös työntekijälle. Säännökset päätöksen antamisesta, päätöksen sisällöstä ja valitusosoituksen sisällöstä löytyvät hallintolain 7 luvusta. Muutoksenhaussa työntekijä on tyytymätön tähän vakuutusyhtiöön päätökseen ja hakee siihen muutosta.

Päätös on perusteltava siten, että päätöksen saava työntekijä ymmärtää sen perusteella ratkaisun sisällön ja sen perustelut. Päätöksen sisällön ja sen perustelujen laatuvaatimukset on määritelty hallintolain 44 ja 45 §:ssä. Lisäksi työtapaturma- ja ammattitautilain 124 § sisältää hallintolakia täydentävää sääntelyä päätöksen lääketieteellisistä perusteluista. Vakuutusyhtiön mahdollisesti kuulemisessa tai muussa puhelin- tms. keskustelussa kertoma, tulevan päätöksen sisältö ei ole vielä valituskelpoinen päätös. Siitä ei voi vielä valittaa, valituksen voi tehdä vasta lopullisesta valitusosoituksen sisältävästä kirjallisesta päätöksestä.

Vakuutusyhtiön päätöksen on liitettävä valitusosoitus, jossa kerrotaan ohjeet valituksen tekemiseen. Valitusosoituksen sisällöstä on säännökset hallintolain 47 §:ssä: kuka on valitusviranomainen, kenelle valitus toimitetaan, valitusaika ja miten se lasketaan, valituskirjelmän sisältö ja liitteet, valituksen toimittaminen ja valituksesta perittävät maksut. Jos vakuutusyhtiön päätökseen ei ole liitetty lainmukaista valitusosoitusta, päätöksen valitusaika ei ala kulua.

Vakuutusyhtiön antaman päätöksen valitusajasta eli siitä ajassa, jona työntekijän on tehtävä valituksensa tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle, säädetään työtapaturma- ja ammattitautilain 241 §:ssä. Muutoksenhakuaika on 30 päivää siitä, kun työntekijä sai tiedon vakuutusyhtiön päätöksestä.

Kun työntekijä on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja tekee siitä valituksen, valitus toimitetaan päätöksen tehneelle vakuutusyhtiölle. Tästä säädetään työtapaturma- ja ammattitautilain 241 §:ssä. Vakuutusyhtiöllä on mahdollisuus tässä vaiheessa vielä itse oikaista antamaansa päätöstä (ns. itseoikaisu). Jos vakuutusyhtiö ei oikaise päätöstään, sen tulee 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä toimittaa työntekijän valitus, valitusasiaa koskevat asiakirjat ja oma lausuntonsa muutoksenhakulautakunnalle. Laissa säädetty 30 päivän aika on ehdoton eli vakuutusyhtiöllä ei ole harkintavaltaa jättää valitusta toimittamatta määräajassa eteenpäin, jos se ei ole itse oikaissut alkuperäistä valituksenalaista päätöstään koko sen sisällön osalta uudella valituskelpoisella päätöksellä.

Työntekijää sitoo laissa säädetty 30 päivän valitusaika säännös. Jos työntekijän valitus on tullut vakuutusyhtiölle myöhässä, vakuutusyhtiön on myöhästymisestä huolimatta toimitettava valitus muutoksenhakulautakunnalle. Muutoksenhakulautakunta voi ottaa valituksen käsiteltäväksi, jos myöhästymiseen on ollut painava syy.

Valituksen tehnyt työntekijä voi vain poikkeuksellisesti joutua korvaamaan vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikuluja muutoksenhakulautakunnassa tai vakuutusoikeudessa. Se on mahdollista vain, jos työntekijä (yksityinen asianosainen) on esittänyt ilmeisen perusteettoman vaatimuksen. Hallintoasioiden oikeudenkäyntiä koskevassa laissa on lisäksi erityissäännös (96 §) sitä tilannetta varten, että oikeudenkäynnin osapuoli tahallisesti tai huolimattomuuttaan ilmeisen tarpeettomasti on pitkittänyt oikeudenkäyntiä. Tällaisessa tilanteessa osapuoli voi joutua korvaamaan toiselle osapuolelle pitkittämisestä aiheutuneet kulut.

Vakuutusyhtiö voi joutua korvaamaan työntekijän tai joissakin tilanteissa myös valituksen tehneen työnantajan oikeudenkäyntikuluja kokonaan tai osaksi. Tämä on mahdollista, jos asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että osapuoli joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Kulujen korvaamisen harkinnassa voidaan ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Tuomioistuinmaksulain mukaan (1455/2015) peritään maksuja asian käsittelystä tuomioistuimessa. Muutoksenhakulautakunnan käsittelystä ei peritä maksua. Oikeudenkäyntimaksun suuruus vakuutusoikeudessa on 310 euroa yksityishenkilölle ja muille 610 euroa. Vakuutusoikeuden maksua ei peritä yksityishenkilön vakuutusoikeudessa vireille panemissa valitusasioissa, jotka koskevat oikeutta etuuteen, etuuden suuruutta tai etuuden takaisinperintää. Oikeudenkäyntimaksua ei peritä vakuutusoikeudessa, jos vakuutusoikeus muuttaa valituksenalaista päätöstä muutoksenhakijan eduksi. Korkeimman oikeuden oikeudenkäyntimaksu on 610 euroa.

Tavoitteena on muutoksenhakemisen vaivattomuus ja pieni kustannusriski työntekijälle

Nykyinen muutoksenhakua koskeva sääntely on ollut sisällöllisesti samanlaista pitkään eikä siihen tehty muutoksia, kun työtapaturma- ja ammattitautilaki uudistettiin 2010 luvulla. Uutta sääntelyä on kyllä tullut hallintolainkäyttöprosessiin ja tuomioistuinkäsittelystä perittäviin maksuihin. Tavoitteena sääntelyssä on ollut ja on edelleen valituksen tekemisen vaivattomuus ja ensi asteen muutoksenhakemisen maksuttomuus työntekijälle.

Työtapaturman ja ammattitaudin korvausasiaa koskevan valituksen käsittely on hallintoasian muutoksenhakua ja siihen sovelletaan eri prosessisääntöjä kuin riitaan käräjäoikeudessa. Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa velvoittaa tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaa ja vakuutusoikeutta laajempaan prosessinjohtoon kuin oikeudenkäymiskaari siviiliprosessin tuomioistuimia, kuten käräjäoikeuksia. Muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden on huolehdittava oikeudenkäynnin johtamisesta ja siitä, että asia tulee selvitetyksi. Niiden on tarvittaessa osoitettava valittajalle, mitä lisäselvitystä tulee esittää. Niiden on myös hankittava oma-aloitteisesti selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat. Valittajalla ja päätöksen antaneella vakuutusyhtiöllä on velvollisuus myötävaikuttaa asian selvittämiseen. (laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 37 §).

Edellä kerrotusta johtuen työntekijä ei tarvitse oikeudellista asiamiestä avukseen valituksen laatimisessa tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle tai vakuutusoikeudelle. Sama koskee muidenkin lakisääteisten sosiaalivakuutuksien muutoksenhakua erillisiin muutoksenhakulautakuntiin. Näin ollen työntekijän kustannusriski valittamisesta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan tai vakuutusoikeuteen on pieni: hän ei tarvitse avukseen asianajajaa eikä tavallisessa valitusasiassa tarvitse pelätä sitä, että joutuisi korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja.

Nykyisen muutoksenhakumallin toimivuus – onko kaikki hyvin?

Yksi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja yksi vakuutusoikeus

Toimeentuloturvan, sosiaalivakuutusasioiden muutoksenhakumallin erityispiirre ovat kolme erillistä valtakunnallista muutoksenhakulautakuntaa, työtapaturma- ja ammattitautiasioissa ensiasteena tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta. Ja niistä seuraavana valitusportaana erillinen tuomioistuin, vakuutusoikeus, jonka toimialueena on koko Suomi. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus käsittelevät koko maan alueella työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiset valitusasiat. Kaikkien lakia toimeenpanevien vakuutusyhtiöiden päätöksiin kohdistuvat valitukset ohjautuvat ensiasteessa muutoksenhakulautakuntaan ja jatkovalituksena vakuutusoikeuteen. Muutoksenhakulautakunnalla ja vakuutusoikeudella on siten kattava näkyvyys työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisten asioiden oikeuskäytäntöön.

Vaihtoehto nykyiselle työtapaturma- ja ammattitautien korvauspäätösten muutoksenhaun mallille olisi joko alueelliset hallinto-oikeudet tai alueelliset käräjäoikeudet. Vakuutusyhtiöiden korvauspäätösten muutoksenhaku hajaantuisi tällöin useaan saman asteiseen tuomioistuimeen eikä oikeuskäytännön yhtenäisyyden tavoittelu olisi yhtä helppoa kuin se on yhden toimivaltaisen valitusasteen mallissa. Hallinto-oikeus tai käräjäoikeus vaihtoehtoa ei ole tarkoituksenmukainen.

Oikeuskäytännön yhtenäisyys liittyy olennaisesti työtapaturma- ja ammattitautilain yhdenmukaiseen ja yhtenäiseen laintulkintaan. Se liittyy myös siihen, että työntekijät saavat samanlaisen valitusasteen päätöksen siitä riippumatta, mikä vakuutusyhtiö on käsitellyt korvausasian ja minkä valitusasteen käsittelyyn työntekijän valitus päätyy. Työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu sosiaalivakuutusasioissa ja työtapaturma- ja ammattitautiasioissa on ensiarvoista, koska kyse lakiin perustuvasta etuusjärjestelmästä.

Muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden lääketieteellinen osaaminen

Toimeentuloturvan muutoksenhakulautakuntien ja vakuutusoikeuden kokoonpanoista säädetään niitä koskevissa erityislaeissa. Merkittävää kokoonpanoissa on se, että niihin kuuluu lääketieteen ammattilaisia, ei vain lainoppineita tai erityisasiantuntijajäseniä.

Vakiokokoonpanoon kuuluvat lääkärit tuovat sosiaalivakuutusasioiden käsittelyyn vaadittavan lääketieteellisen osaamisen ja nopeuttavat valitusasian käsittelyä, kun lääketieteellistä lausuntoa ei tarvitse aina pyytää ulkopuoliselta asiantuntijalta. Todennäköisesti myös kustannukset ovat paremmin hallittavissa tällä tavoin.

Valitusasteissa töitä tekevien lääkäreiden osaaminen ja kokemus oman ammatillisen lääketieteen asiantuntemuksen lisäksi myös sosiaalivakuutuksen erityislakien tulkinnoista ja korvaus- ja oikeuskäytännöistä on keskeistä, kun tavoitteena on etuuksia saavien henkilöiden yhdenvertainen kohtelu.

Korkeimman oikeuden rooli työtapaturma- ja ammattitautien muutoksenhaun ylimpänä asteena

Erityinen yksityiskohta työtapaturma- ja ammattitautiasian muutoksenhaussa on korkeimman oikeuden asema ylimpänä valitusasteena. Vakuutusoikeuden päätökseen, jos siinä on ratkaistu kysymys siitä, oikeuttaako vamma, sairaus tai kuolema työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen korvaukseen tai siitä, kenen on korvaus maksettava, saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.

Korkeimman oikeuden asema työtapaturmien ja ammattitautien korvausasioiden ylimpänä valitusasteena nousee aika ajoin jonkinlaiseen keskusteluun, erinäisistä syistä ja perustellusti. Kysymys on viime kädessä siitä, minkä tuomioistuimen tulisi olla työtapaturma- ja ammattitautiasioissa ylin valitusaste.

Keskeisin peruste haastaa korkeimman oikeuden asemaa ylimpänä valitusasteena työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisissa asioissa on se, että valitusprosessin juridinen luonne muuttuu siinä vaiheessa, kun tehdään valituslupahakemus vakuutusoikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Vakuutusoikeuteen saakka sovelletaan hallintolainkäyttöä koskevaa prosessinormistoa, lakia oikeudenkäynnistä hallintoasioissa. Korkeimmassa oikeudessa sovelletaan sen sijaan oikeudenkäymiskaarta (4/1734). Sekä tuomioistuimen että oikeudenkäynnin asianosaisten, osapuolten tehtävät ja velvollisuudet ovat erilaiset hallintolainkäyttö- ja siviiliprosesseissa. Siviiliprosessi nojaa asianosaisen esittämiin vaatimuksiin ja niitä tukevaan näyttöön ja todistustaakkasääntöihin: kantaja riita-asiassa näyttää toteen vaatimustaan tukevat seikat ja vastaaja esittää vastanäyttöä. Vastaavaa todistustaakan jakosäännöstöä ei ole hallintolainkäytössä, jossa tuomioistuimella on velvollisuus johtaa oikeudenkäyntiä. Vakuutusoikeuteen saakka asianosaiset voivat luottaa siihen, että valitusaste pitää huolen asian selvittämisestä. Korkeimmassa oikeudessa asianosaisten pitää reagoida toisen osapuolen vaatimuksiin ja esittämään näyttöön erilaisella painoarvolla kuin muutoksenhakulautakunnan tai vakuutusoikeuden käsittelyssä. Siviiliprosessissa ja siten myös korkeimmassa oikeudessa oikeudenkäynnin lopputulokseen vaikuttaa se, mitä näyttöä osapuolet esittävät oman vaatimuksensa tueksi tai minkälaista näyttöä ylipäätään kykenevät esittämään esim. terveydentilasta.

Konkreettisesti kyse on esimerkiksi siitä, voiko vastaajana oleva vakuutusyhtiö esittää näyttöä työntekijän terveydentilasta ja työtapaturmaa edeltävistä sairauksista ja vammoista. Muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus käsittelyvaiheissa tällaisen näytön esittäminen ei ole ollut samalla tavoin relevanttia kuin se on korkeimmassa oikeudessa. Työtapaturma- ja ammattitautilaissa ei ole olettamasääntöjä tai käännettyä todistustaakkaa, jonka mukaan korvauksen epääminen edellyttäisi sitä, että vakuutusyhtiö on osoittanut korvauskäsittelyssään jonkun muun vamman tai sairauden aiheuttavan työntekijälle työkyvyttömyyttä. Korkeimman oikeuden siviiliprosessissa tällainen näyttövelvollisuus voi langeta vakuutusyhtiön tehtäväksi.

Nykytilan haasteena voi pitää myös sitä, että korkein oikeus harvoin ottaa käsiteltäväkseen ja harvoin julkaisee työtapaturma- ja ammattitautilakia koskevia ratkaisuja. Korkeimman oikeuden ratkaisut ja oikeudelliset tulkinnat työtapaturma- ja ammattitautilain kohtuullisen tuoreista säännöksistä – laki tuli voimaan 1.1.2016 – olisivat tervetulleita. Erityisesti työtapaturman sattumisolosuhteita koskevat säännökset lain 5 luvussa tarvitsisivat korkeimman oikeuden ennakkopäätösluonteisia tulkintoja. Kyse niissä on oikeudellisista tulkinnoista, ei tapauskohtaisista vakuutuslääketieteellisistä syy-yhteysarvioinneista. Työtapaturma- ja ammattitautilakia sovelletaan tällä hetkellä jo kymmenettä vuotta eikä yhtäkään merkittävää korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä ole saatu esim. kodin ja työpaikan välisellä sattuneen tapaturman korvattavuudesta tai kotona etätöissä sattuneen tapaturman korvattavuudesta työtapaturmana (oikeudellinen syy-yhteys). Korkeimman oikeuden ollessa ylin valitusaste työtapaturmien ja ammattitautien korvauspäätösten muutoksenhaussa on tarpeen saada ylimmän oikeusasteen ennakkopäätöksiä työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksien tulkinnasta.

Uudenlaisesta sääntelystä muutoksenhaun käsittelyyn tulevat uudet asiat

Toukokuussa 2023 tuli voimaan automaattista päätöksentekoa koskevaa sääntelyä hallintolakiin. Hallintolain 8 b luku sisältää hallintoasian käsittelyssä velvoittavaa sääntelyä, joka on otettava huomioon, jos viranomainen – myös työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta harjoittava vakuutusyhtiö taikka Kela tai työeläkeyhtiö – aikoo ratkaista käsiteltävänään olevan asian automaattisella tietojen käsittelyllä ilman luonnollisen henkilön osallistumista asian ratkaisuun.

Jos työntekijä tekee valituksen oman työtapaturman korvauskäsittelyssä annetusta vakuutusyhtiön päätöksestä, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan on otettava käsittelyssään huomioon myös korvauskäsittelyn menettelytapasääntöjen noudattaminen. Perinteisesti tarkistettava asia on ollut työntekijän kuuleminen vakuutusyhtiön korvauskäsittelyssä ja vakuutusyhtiön päätöksen perustelujen riittävyys. Jos vakuutusyhtiön korvauspäätös olisi tehty automaattisella tietojenkäsittelyllä – mikä todennäköisesti ei ole jokapäiväistä arkitodellisuutta – ja valittaja vetoaisi valituksessaan siihen, että vakuutusyhtiön päätös ei täytä hallintolain 8 b luvun edellytyksiä, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan tulisi ottaa ratkaisussaan kantaa myös valittajan näihin vaatimuksiin ja tutkia vakuutusyhtiön automaattisen päätöksenteon edellytykset. Tällainen oikeudellinen harkinta on uudenlaista työtä ja uudenlaista osaamistakin edellyttävää muutoksenhakuasteissa. Uuden sääntelyn tarkoituksenmukaisuutta voi pohtia ja kysyä, johtaako uusi sääntely muutoksenhakuasteiden niukkojen resurssien tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamisvaatimukset

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta samoin kuin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus ovat viime vuosien aikana käsitelleet muuttuneisiin työnteon muotoihin ja alustatyöhön liittyviä työtapaturma- ja ammattitautilain ja työntekijän eläkelain henkilöllisen soveltamisalan tulkintajuttuja. Niihin liittyviä erityispiirre ovat olleet oikeudenkäyntikuluvaatimukset, jotka ovat suuruusluokaltaan olleet melko ainutlaatuisia sosiaalivakuutusprosesseissa. Niitä on myös määrätty ”hävinneen” osapuolten maksettaviksi.

Mieleen tulee se, onko oikeudenkäyntikulujen riski myös sosiaalivakuutusasioissa muodostumassa valitusoikeuden käyttämisen harkintaa ohjaavaksi asiaksi. Kuluriskin ilmaantuminen sosiaalivakuutusasioihin on uudenlainen ilmiö, vaikka säännökset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ovat olleet voimassa jo pitkään. Sosiaalivakuutusasiat – työtapaturma- ja ammattitautivakuutus, samoin työeläkevakuutus – ovat lakiin perustuvan sosiaaliturvan toimeenpanoa. Toimeenpanijat ovat sidottuja lainsäädännön velvoittaviin säännöksiin myös henkilöllisen soveltamisalan kysymyksissä ja konkreettisesti siinä, keitä työnantajien on pakollisesti vakuutettava työntekijöinä. Jos lain tulkinnan kysymyksiä ei enää oikeudenkäynnin kuluriskin takia saatettaisi vakuutusoikeuden käsittelyyn, on vaara menettää merkittävää vakuutusoikeuden oikeuskäytäntöä ja laintulkintaa. Tätä asiaa ja sen vaikutuksia on seurattava jatkossa.

Lyhyesti kirjoittajasta

Kirsi Pohjolainen työskentelee TVK:ssa laki- ja lainsäädäntöasioista vastaavana juristina. Työtapaturmavakuutuksen lakiasioiden parissa hän on tehnyt työtä liki 30 vuotta. Asiantuntija kirjoituksia syntyy erilaisista työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen ajankohtaisista teemoista.