Asiantuntija pohtii: Olisiko EU-maista Suomeen lähetettyjen rakennusalan työntekijöiden työtapaturmavakuuttamisessa kehittämisen varaa?

Lähetetyt työntekijät ovat keskeinen osa eurooppalaista liikkuvaa työvoimaa. Suomessa lähetettyjä työntekijöitä työskentelee esimerkiksi rakennusalalla. Kansainvälinen työskentely, tässä tapauksessa lähettäminen, on mahdollistettu EU:n vapaan liikkuvuuden lisäksi yhteisillä sopimuksilla. Työtapaturmavakuuttaminen osana sosiaaliturvaa kuuluu yhteisten sopimusten joukkoon. Vakuutusturvan periaatteet, koordinaatio ja toimeenpaneminen määritellään EU:n sosiaaliturva-asetuksissa. Onko lähetettyjen rakennusalan työntekijöiden tapaturmavakuutusturvan koordinaatio hoidettu asianmukaisesti vai kaipaisiko se hieman päivittämistä? Tai jopa uudistamista entistä työntekijäystävällisempään suuntaan?

Tutkielman taustaa

Aihetta lähdettiin tutkimaan Tampereen yliopistolle tehdyssä kauppatieteiden kandidaatin tutkielmassa, joka toteutettiin osana vakuutuksen ja riskienhallinnan opintosuunnan opintoja. Innoitusta aiheen valintaan saatiin Tapaturmavakuutuskeskuksesta ja aiheen parissa työskentelyn myötä.

Kandidaatin tutkielmassa lähdettiin kartoittamaan EU-alueilta lähetettyjen rakennusalan työntekijöiden työtapaturmavakuuttamisen nykytilaa. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, olisiko EU-maiden välillä koordinoitua työtapatumavakuuttamista mahdollista kehittää tulevaisuudessa. Tutkimusta varten rajattiin kolme tutkimuskysymystä.

Kysymykset olivat seuraavat: 1. Miten EU-maista Suomeen lähetettyjen rakennusalan työntekijöiden työtapaturmavakuuttaminen toteutuu käytännössä? 2. Millaisia haasteita kansainväliseen työtapaturmavakuuttamiseen liittyy? 3. Miten työtapaturmavakuuttamisen EU-koordinaatiota voitaisiin kehittää vastaamaan paremmin lähetettyjen rakennusalan työntekijöiden oikeuksia ja tarpeita?

Tutkielma koostui teoria- ja empiriaosuuksista. Teoriaosuudessa hyödynnettiin muun muassa asiantuntija-artikkeleita, oppikirjoja ja TVK:n Työtapaturmatiedosta löytyviä analyyseja. Empiriaosuudessa taas tehtiin haastatteluja aiheen parissa työskentelevien asiantuntijoiden kanssa. Haastatteluilla pyrittiin tukemaan sekä toisaalta löytämään uudenlaisia oivalluksia teoriaan nähden sekä vastaamaan esitettyihin tutkimuskysymyksiin.

Tutkimus ja sen vaiheet

Tutkielman empiriaosuuden toteutukseen osallistui asiantuntijoita Tapaturmavakuutuskeskuksesta, Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelta, Sosiaali- ja terveysministeriöstä ja Rakennusliitosta. Haastateltavia oli yhteensä 11 ja he edustivat kattavasti erilaisia taustoja. Osa haastateltavista työskenteli työtapaturmakorvausten parissa, osa taas esimerkiksi kehittämisen, koordinoimisen tai valvonnan parissa.

Haastattelukysymyksiä oli yhteensä 13 kappaletta ja ne oli jaettu neljään teemakokonaisuuteen. Teemoja olivat työtapaturmavakuuttamisen nykytila Suomessa, lähettämisen prosessin sujuvuus niin työntekijän kuin työnantajan näkökulmasta, Suomen linja suhteessa muihin EU-maihin sekä vakuutusturvan mahdollinen kehittäminen. Kokonaisuuksien oli tarkoitus tukea ja samalla taustoittaa toisiaan haastattelun edetessä. Haastateltavilla oli mahdollista hypätä sellaisen kohdan yli, johon heidän oma asiantuntemuksenansa ei kohdistunut.

Vastausten analysointiin hyödynnettiin koontia, taulukointia ja esiin nousseiden keskeisten asioiden nostamista tekstimuodossa. Kysymyskokonaisuuden yhteydessä, taulukoinnin alapuolella pyrittiin kirjoittamaan auki asiantuntijoiden kommentteja. Kommentteja oli per kokonaisuus kolme tai neljä, ja tarkoituksena oli nostaa esiin jokaiselta vastaajalta/vastaajaryhmältä vähintään kaksi kommenttia.

Aineistosta nousi esiin yllättävän paljon keskeisiä teemoja, joita useat asiantuntijat olivat pohtineet vastauksissaan. Osa kysymyksistä herätti enemmän keskustelua tai kommentointia riippuen siitä, minkälainen suhde vastaajalla oli aiheeseen. Joihinkin kohtiin asiantuntijat neuvoivat etsimään tietoa suoraan toiselta taholta.

Aineiston havainnot

Moni vastaaja koki, että pääsääntöisesti sääntely toimii ja yhteiset menettelytavat tukevat sosiaaliturvan koordinaatiota työtapaturmavakuuttamisen osalta. Sosiaaliturva-asetusten noudattamisessa ilmeni kuitenkin tulkinnanvaraa ja maakohtaisia eroja. A1-todistukset ja muu lähettämiseen liittyvä dokumentaatio ovat myös pääosin kunnossa, vaikka haasteita yksittäistapauksissa ilmenee aika ajoin. Haasteita ilmenee myös tiedonvaihdon nopeudessa, esimerkiksi maksulupien suhteen. Parhaiten yhteistyö sujuu Viron kanssa, mikä on positiivista, sillä sieltä rakennusalan työntekijöitä Suomeen myös tulee eniten.

Haastateltavat olivat melko yhtä mielisiä siitä, että Suomessa tarjottu neuvonta on riittävää ja sitä on saatavilla niin internetissä, koulutuksissa tai puhelinpalveluiden kautta. Työnantajat voivat kääntyä ETK:n, LSAVI:n työsuojelun, TVK:n, STM:n tai rakennusalan työmarkkinajärjestöjen puoleen. Lisäksi EU-komissiontarjoama ja ylläpitämä Your Europe -portaali on kattava informaation lähde internetissä. Sen sijaan lähtömaassa tarjotun neuvonnan riittävyyteen tai tasoon asiantuntijat eivät osanneet juurikaan kommentoida.

Vaikka neuvontaa on saatavilla, sitä ei usein pulmatilanteissa osata tai haluta erikseen lähteä etsimään. Tämä näyttäisi koskettavan erityisesti lähettäviä työnantajia. Toisaalta myös työntekijöiden pitäisi olla aktiivisempia omien oikeuksiensa kartoittamisessa, jo työsuhdetta solmiessa. Samoin työn tilaajan toiminnalla on iso merkitys asioiden sujuvuuteen.

Haastateltavien mukaan voi myös syntyä tilanne, jossa lähettämisen edellytykset ja sosiaaliturva ovat kunnossa, mutta työnantajalta jää huomioimatta jokin kansallinen rakennusalaa koskeva velvoite. Työoikeudelliset velvoitteet ovat osa kansallista lainsäädäntöä, johon työnantajan tulee maakohtaisesti aina tutustua. Sääntelyn hahmottaminen voi siten olla haastavaa ja tässäkin työn tilaajan merkitys tulee esiin.

Toisaalta velvoitteita voidaan myös laiminlyödä tahallaan tai vakuutusturva saatetaan hoitaa väärin kaksinkertaisella vakuuttamisella. Työntekijät on silloin vakuutettu sekä lähtömaassa että Suomessa työtapaturman varalta. Lisäksi pitkät alihankintaketjut voivat altistaa väärinkäytöksille. Epäkohdat nousevat esiin työsuojelutarkastuksissa ja valvonnassa, joita rakennusalalla tehdään.

Kielitaidon puute näkyy vastauksissa isona haasteena niin neuvonnan etsimisessä, vastaanottamisessa, työntekijöiden oikeusturvan takaamisessa sekä mahdollisen työtapaturman korvausasian selvittelyssä. Kielimuuri voi itsessään jättää velvollisuuksien hoitamisen puolitiehen tai esimerkiksi korvausasian selvittely voi monimutkaistua ja pitkittyä.

Kokoavasti kehittämisestä

Vakuutusturvan koordinaation kehittäminen koettiin haastateltavien keskuudessa yleisesti tarpeelliseksi. Kehityskohteet painottuivat muun muassa uusien sähköisten kanavien luomiseen tai käyttöönottoon sekä materiaalien kielivaihtoehtojen lisäämiseen kansallisilla nettisivustoilla. Viranomaiset voisivat hyödyntää esimerkiksi nuoria puhuttelevaa TikTokia tai Youtubea materiaaliensa levittämisessä.

Väärinkäytöksiin ja niiden estämiseen tulisi suhtautua riittävällä vakavuudella ja resursseilla. Työntekijöiden ja työnantajien rekisteröinnin uudistaminen sekä tietokantojen parantaminen olisivat myös omia keinojaan estämään epäkohtia. Toimivat ja jopa kokonaan sähköiset tietokannat ja digitalisaation hyödyntäminen lisäisivät asiantuntijoiden mukaan tavoitettavuutta ja vähentäisivät hallinnollista taakkaa viranomaisilta.

Työmarkkinoiden oikeellisuuden tukeminen työtapaturmavakuuttamisen näkökulmasta vaatii taakseen myös poliittista tahtotilaa. Resursseja tarvitaan niin kansalliselta kuin EU-tasolta, kun kyseessä on rajat ylittävä, kansainvälinen työnteon muoto. EU:n lähetettyjen rakennusalan työntekijöiden työtapaturmavakuuttaminen näyttäytyy monen osa-alueen muodostamana palapelinä, jonka kokoamiseen tarvitaan selkeitä suuntaviivoja, mutta toisaalta yhteisymmärrystä ja kärsivällisyyttä.

Lyhyesti kirjoittajasta

Lotta Pettilä opiskelee Tampereen yliopistossa kauppatieteitä vakuutuksen ja riskienhallinnan opintosuunnassa. Opintojen ohella hän työskentelee osa-aikaisesti TVK:n korvaustiimissä esi- ja korvauskäsittelijänä, ja kohtaa työssään EU:sta lähetettyjen työntekijöiden vahinkotapauksia.

Tutkielman pysyvä osoite:

https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202501071115(Avaa uuden ikkunan)