Koneturvallisuus - Tehtävä suoritettu?

Työn koneellistuminen, tuottavuus ja tapaturmariskit

Kaikenlaiset koneet ovat elimellinen osa työelämää. Lähes poikkeuksetta kaikki työskentelevät koneilla ja useimmille koneiden käyttö on jatkuvaa ja niin oleellinen osa koko työtä, ettei koneiden ”erillisyyttä” tule välttämättä edes ajatelleeksi. Joissakin tapauksissa koneista on jopa ihan konkreettisesti tullut ihmisen jatkeita, ja yhä useammin koneet toimivat jo enemmän tai vähemmän älykkäästi ja itsenäisesti. Koneiden ansiosta työn tuottavuus on kasvanut eksponentiaalisesti höyrykoneen käyttöön ottamisesta 1700-luvun puolivälistä tähän päivään.

Koneiden käyttöön on kuitenkin aina liittynyt myös tapaturmariskejä. Teollistumisen vallankumouksen alusta aina 1900-luvun jälkipuoliskolle saakka koneet olivat ”tyhmiä”, mekaanisia ja usein hyvin huonosti, jos lainkaan suojattuja. Koneen ohjausjärjestelmän virkaa toimitti sitä käyttävä ihminen, ja tämän ohjausjärjestelmän turvallisuus oli täysin riippuvainen operaattorin ohjauksesta. Myöhemmin koneiden turvallisuutta kehitettiin myös erilaisten koneiden ohjausjärjestelmien toimintaan kytkettyjen turvatoimintojen avulla. Nykyaikaiset teolliset prosessit ovat pitkälle automatisoituja, joissa yhä älykkäämmät koneet työskentelevät uupumatta ihmisten valvonnan alla.

Tapaturmatilastot kehityksen mittarina

Koneturvallisuuden taso on parantunut kehityksen myötä valtavin harppauksin 1900-luvun jälkipuoliskolta näihin päiviin. Vielä 1980-luvulla ja pitkälle 1990-luvullakin koneturvallisuus oli kaukana nykyisestä. Kuolemaan johtaneita tapaturmia sattui suomalaisilla työpaikoilla kuukausittain, joskus useampiakin. Näitä tapauksia koskeviin TOT-raportteihin voi tutustua edelleen TVK:n Työtapaturmatieto -palvelussa. Valitettavasti näihin jopa 30-40 vuotta vanhoihin raportteihin kirjattuja havaintoja ja oppeja voi hyödyntää edelleen. Valitettavasti siksi, että edelleen uutisoidaan onnettomuuksista, jotka olisivat olleet vältettävissä jo 80-luvulla tiedossa ja käytössä olleilla ratkaisuilla.

Nykyisin Suomessa koneiden käytössä sattuneet kuolemaan johtaneet työtapaturmat ovat yksittäistapauksia, mutta edelleen niitäkin sattuu joka vuosi. Lisäksi vakavia, yli kuukauden työkyvyttömyyteen johtaneita tapauksia sattuu kuitenkin edelleen vuosittain yli 100 ja hieman lievempiä jo muutama tuhat. Aivan täsmällisiä tilastotietoja ei valitettavasti ole käytettävissä, mutta kaikkiaan erilaisia koneiden aiheuttamia työtapaturmia sattuu maassamme edelleen ”tuhansia” vuosittain.

Kansainvälinen standardijärjestelmä ja direktiivit kehityksen taustalla

Suurten globaalien mullistusten mainingit löivät myös Suomeen monella tavalla 1990-luvun alussa. Tuolloin tapahtui valtavia muutoksia nopeassa tahdissa, ja monella näistä muutoksista oli heijastusvaikutuksia myös suomalaiseen työturvallisuuteen. Suomi päätti silloin kytkeytyä lopullisesti ja tiukasti länsimaisiin yhteisöihin ja järjestelmiin, mistä seurasi paljon yhteensovitettavia asioita toimintatapoihin ja lainsäädäntöön. Koneturvallisuuden kohdalla tämä tarkoitti toimintatapojemme ja lainsäädäntömme päivittämistä EU:n konedirektiivin mukaisesti.

Vanhassa työturvallisuuslaissa (299/1958) oli toki käsitelty myös koneturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, ja yksityiskohtia tarkennettiin erilaisilla enemmän tai vähemmän velvoittavilla dokumenteilla ja yleisesti tunnustetuilla hyvillä käytännöillä. Kansallinen standardijärjestelmä oli sekin kehittynyt vuosikymmenten saatossa, ja toimikin erinomaisena tukena koneen suunnittelijoille ja koneita käyttäville työpaikoille arvioitaessa turvallisuusratkaisuja. Silti EU-jäsenyyteen valmistautuminen ja jäsenyys mullistivat tilannetta merkittävästi: konedirektiivin ja siihen kytkeytyvän standardijärjestelmän implementointi edellyttivät aivan uudenlaista ajattelua, sillä nyt turvallisuusratkaisujen määrittäminen perustui yksityiskohtaisten raja-arvojen sijaan riskienarviointiin ja erilaisten viranomaisten hyväksymismenettelyjen sijaan koneen valmistajat ”vakuuttivat” koneidensa turvallisuuden laatimalla niistä ns. vaatimustenmukaisuusvakuutuksen. Tämän jälkeen valmistaja saattoi kiinnittää koneeseensa CE-merkinnän, jota edelleen virheellisesti tulkitaan jonkun ulkopuolisen tahon antamaksi ”hyväksynnäksi” tai ”sertifikaatiksi”. Todellisuudessa -erityisiä poikkeuksia lukuun ottamatta- kyse oli kuitenkin vain koneen valmistajan ilmoituksesta, että kyseinen kone täyttää sitä koskevat EU-tason vaatimukset.

EU:n ensimmäinen konedirektiivi (89/392/ETY) tuli voimaan vuonna 1993. Nykyinen konedirektiivi (2006/42/EY) astui voimaan vuonna 2009, ja Suomessa se implementoitiin Valtioneuvoston asetuksella koneiden turvallisuudesta (400/2008). Uusi koneasetus (EU 2023/1230) korvaa nykyisen direktiivin vuonna 2027. Se huomioi digitalisaation ja tekoälyn, ml. älykkäät turvajärjestelmät. Lisäksi Suomessa täydennettiin sääntelyä ns. käyttöasetuksella (403/2008, muutettu 2012), jolla asetettiin vaatimuksia koneiden turvalliselle käytölle ja tarkastuksille työpaikoilla.

Miten koneturvallisuus on muuttunut käytännössä EU-sääntelyn myötä?

Direktiivit, standardit ja kaikenlainen sääntely eivät luonnollisesti itsessään ”kesää tee”. Usein on pikemminkin niin, että niiden pelätään vain vaikeuttavan arkea ja lopulta jopa yhteisesti hyväksyttyjen tavoitteiden saavuttamista. Näin kävi myös koneturvallisuutta koskevien mullistusten osalta: yleisesti esitettiin huolta siitä, että luottamukseen perustuvan järjestelmän myötä romutetaan hyväksi koettu kansallinen tapamme toimia ja siinä samalla kaiken maailman vaaralliset koneet valtaavat Suomen työpaikat. Toki tällaisellekin huolelle oli tuossa hetkessä ja on osittain edelleen myös perustelunsa.

Reilun 30 vuoden jälkeen voimme kuitenkin todeta, että suuren muutoksen loppusaldo on monella tavalla positiivinen. Laajasti hyväksytty kansainvälinen järjestelmä yhtenäisti turvallisuusvaatimuksia ja mahdollisti myös kaikenlaisen globaalin aihepiiriin liittyvän kommunikoinnin yhteisen viitekehyksen ja terminologian ansiosta. Koneiden tekninen turvallisuus kehittyi jatkuvasti kehittyvän ja päivitettävän standardijärjestelmän ansiosta. Riskienarviointiin perustuvan lähestymistavan ja elinkaariajattelun myötä koneiden riskejä hallitaan nyt entistä kokonaisvaltaisemmin. Kehityksen seurauksena uudet koneet ovat aiempaa turvallisempia. Suojukset, anturit ja automaattiset pysäytysjärjestelmät ovat vähentäneet koneiden käyttöön liittyviä välittömiä riskejä, ja alkuepäilyjen jälkeen myös luottamukseen perustuvan CE-merkinnän käyttö on alkanut lisätä varmuutta siihen, että koneet todella täyttävät niitä koskevat kansainväliset vaatimukset. Kehitystä on tarkasteltu myös tutkimuksilla ja tilastoilla. EU:n työterveys- ja työturvallisuusviraston (EU-OSHA) mukaan koneisiin liittyvät tapaturmat vähenivät EU:ssa noin 25 % vuosina 1995–2015. Suomessa kuolemantapaukset putosivat 2010-luvulla alle 10 tapaukseen vuodessa.

Koneturvallisuus on tekniikan ja johtamisen yhteispeliä

Kuten jo tämän jutun alussa totesin, Suomessa sattuu kuitenkin edelleen tuhansia koneiden aiheuttamia työtapaturmia vuosittain. Aika ajoin törmäämme myös uutisiin kuolemaan johtaneista tapaturmista. Viimeksi helmikuun alussa uutisoitiin tapauksesta, jossa hyvin kokenut työntekijä kuoli jäätyään koneeseen puristuksiin.

Usein vakava tapaturma sattuu koneen huollon tai häiriön korjauksen aikana. Tyypillisesti tällaisissa tilanteissa työskennellään turvalaitteet ohittaen koneen vaara-alueella, ja kone käynnistyy uudelleen tai jatkaa toimintaa odottamatta. Usein kyse on operaattorin tietoisista tai tiedostamattomista virhetoiminnoista (väärinkäytöstä), joihin johtaneet syyt ovat hyvin moninaisia: kyse voi olla ymmärtämättömyydestä tai aivan tietoisesta ohjeiden vastaisesta toiminnasta, jonka pyrkimyksenä on usein sujuvoittaa työtä ohittamalla koneen turvatoiminnot.

Niin tai näin, juurisyissä palataan aina lopulta kone- ja työturvallisuuden fundamentteihin: ihmisen ja koneen muodostaman järjestelmän ja siihen liittyvän työprosessin ominaisuuksiin. Viime kädessä kyse on kokonaisuuksien suunnittelusta ja kokonaisvaltaisesta riskien arvioinnista, jossa ennakoidaan ja huomioidaan myös häiriöt ja ihmisten virhetoiminnot. Koneen turvallisuutta ei pitäisi koskaan suunnitella ainoastaan suunnitellun rutiinitoiminnan osalta, vaan aina pitäisi huomioida myös mahdolliset rutiinista poikkeavat tilanteet ja inhimillisen toiminnan mahdolliset poikkeamat. Edes tarkkaan määritellyt prosessit kun eivät oikeassa elämässä mene aina niin kuin ne on suunniteltu ja ohjeistettu. Turvallisuutta ei myöskään saisi koskaan jättää järjestelmän inhimillisen komponentin eli ohjeistuksen ja turvallisten työtapojen varaan, mikäli tekninen ratkaisu turvallisuuden varmistamiseksi olisi käytettävissä. Nykyisin voi jo todeta, että yleensä on.

Suomessakin työpaikoilla on edelleen käytössä paljon vanhoja koneita, joita valmistettaessa ei vielä sovellettu konedirektiivin mukaisia vaatimuksia. Toki niidenkin käytön pitää olla turvallista, mutta vastuu on tällöin yksiselitteisesti työnantajalla. Modernisoimalla vanhojenkin koneiden turvallisuutta voidaan aina kehittää, mutta jossain kohtaa rajat tulevat vastaan. Näiden residuaaliriskien kanssa sitten työpaikoilla eletään. Teknisten ratkaisujen puuttuessa ohjeiden ja osaamisen merkitys kasvaa, mikä puolestaan korostaa inhimillisten virheiden kriittistä roolia turvallisuuden varmistamisessa.

Koneturvallisuus ei siis ole pelkästään tekninen kysymys, vaan aina myös inhimillistä toimintaa ja siten kyse on lopulta johtamisesta ja organisaation kulttuurista. Lainsäädännössä määritellään juridisia vastuita sekä koneiden valmistajille että niitä käyttöön hankkiville työnantajille. Koneen valmistaja ei saa päästää markkinoille vaarallisia koneita, mutta viime kädessä työnantaja on kuitenkin aina vastuussa siitä, että käytettävät koneet ovat turvallisia niissä olosuhteissa ja töissä, joissa niitä työpaikalla käytetään. Työntekijän on puolestaan noudatettava koneiden käyttöön ja työhön liittyviä ohjeita ja määräyksiä.

Tehtävä suoritettu?

Onko koneturvallisuuden missio saavutettu, eli olemmeko saavuttaneet koneturvallisuudessa tason, jossa jäljellä olevat riskit pitää vain hyväksyä? Emme ole vielä koneturvallisuuden päätepysäkillä. Kehitys on ollut hyvää, mutta ehkä jonkinlainen onnistuneen suorituksen jälkeinen ulospuhallus on ollut havaittavissa. Teknistä turvallisuutta on kehitetty ja kehitetään edelleen, mikä onkin välttämätöntä erityisesti huippumodernin tekniikan turvallistamisessa: Jos ei mennä eteenpäin, aletaan pian liukua taaksepäin.

Valitettavasti uusilla turvallisuusteknisillä innovaatioilla on kovin vähän, jos mitään tekemistä niiden onnettomuuksien kanssa, joita sattuu edelleen laajasti käytössä olevilla vähän vanhempaa tekniikka edustavilla koneilla. Näiden tapausten torjumiseksi tarvittava tekniikka on kehitetty jo 1990-luvulla, eli kyse ei ole enää pitkään aikaan ollut tiedon puutteesta. Kyse on ennen kaikkea siitä, miksi sitä tietoa ja toimivia teknisiä ratkaisuja ei ole otettu näissä tapauksissa käyttöön – tai miksi ne on ohitettu. Turvallisuuden kehittäminen on tällaisissa tapauksissa erityisen palkitsevaa ja innostavaa, sillä kohtuullisen vähäisilläkin toimenpiteillä saavutetaan hyvin vaikuttavia tuloksia. Ratkaisut kun ovat niitä ”alhaalla roikkuvia hedelmiä”, joiden poimiminen ei edellytä suuria ponnisteluja.

Koneilla sattuu onnettomuuksia edelleen myös suomalaisilla työpaikoilla. On siis syytä kiinnittää taas enemmän huomiota myös tähän taannoin työturvallisuuskeskustelun kovaan ytimeen kuuluneeseen aihepiiriin, joka on jäänyt hieman katvealueelle tämän vuosituhannen ensimmäisillä vuosikymmenillä. Aihe on edelleen ajankohtainen, mihin kiinnitti huomiota myös Tapaturmavakuutuskeskuksen työpaikkaonnettomuuksien tutkintaa johtava TOT-johtokunta määrittäessään vuoden 2025 toimintasuunnitelman painopisteitä. Koneturvallisuus nostettiin TOT-toiminnassa priorisoitavaksi teemaksi. Koneturvallisuudessa riittää siis edelleen tekemistä.

Mika Tynkkynen, tutkimusjohtaja

P.s. Hyvään alkuun pääset vaikka tutustumalla tähän tuoreeseen yhteenvetoomme, johon on listattu uusimmat TVK:n tuottamat koneturvallisuusteemaa käsittelevät julkaisut: Uusimmat koneturvallisuuteen liittyvät julkaisut(Avaa uuden ikkunan)

Tässä myös pidempi lista 2000-luvulla sattuneista kuolemaan johtaneista työtapaturmista, joista olemme raportoineet TOT-sarjassa:

Työntekijä puristui betonivalukoneessa koneen rakenteen ja liikkuvan aisan väliin(Avaa uuden ikkunan)

Puistotyöntekijä takertui hiekkasäiliön sekoitusakseliin(Avaa uuden ikkunan)

Prosessinohjaaja jäi puristuksiin automaattilinjalla ollessaan poistamassa kuljettimen häiriötä(Avaa uuden ikkunan)

Kenttäsirkkeliyrittäjä joutui sirkkelin tukkipöydän kuljettamana pyörivään terään(Avaa uuden ikkunan)

Pyöräkuormaajan rengas irtosi paineistuslaitteesta ja törmäsi voimalla asentajaan(Avaa uuden ikkunan)

Aukikelaaja/hitsaaja puristui apuvetorullan ja linjan rakenteiden väliin(Avaa uuden ikkunan)

Elintarviketyöntekijä jäi puristuksiin krymppäyskoneeseen(Avaa uuden ikkunan)

Kuorma-autonkuljettaja jäi pylvään tyvestä katkenneen kuormausnosturin alle(Avaa uuden ikkunan)

Laitosmies kuoli teollisuushallin tulipalossa(Avaa uuden ikkunan)

Metsäkoneyrittäjä jäi hakkuukoneen hakkuulaitteen karsimaterien ja vetorullien väliin puristuksiin mittalaitetta korjatessaan(Avaa uuden ikkunan)

Laaduttaja puristui liimapuupalkkien työntäjän ja runkorakenteiden väliin(Avaa uuden ikkunan)

Kiinteistöalan yrittäjä jäi puristuksiin traktorin etukuormaajan ja törmäysraudan väliin(Avaa uuden ikkunan)

Tehdaspalvelupäällikkö poisti koneen häiriötä ja jäi koneen puristamaksi(Avaa uuden ikkunan)

Huoltomies jäi puristuksiin henkilönostimen ja katon rakenteiden väliin(Avaa uuden ikkunan)

Sähkö- ja säätötekniikka-asentaja puristui pakkauslinjastolla(Avaa uuden ikkunan)

Koulutuksessa ollut huoltomies puristui levyntyöstökeskuksella(Avaa uuden ikkunan)

Yrittäjä puristui robotin alipainetarttujan ja kuljettimen rakenteiden väliin(Avaa uuden ikkunan)

Tyvitasaaja (sahatyöntekijä) takertui vaatteistaan pyörivään akseliin(Avaa uuden ikkunan)

Siivooja puristui kuljettimen liikkuvien osien väliin tuotantolaitoksella(Avaa uuden ikkunan)

Kuljettaja puristui lakaisukoneen säiliön ja koneen rungon väliin(Avaa uuden ikkunan)