Asiantuntija pohtii: Vakuutusoikeuden lyhyet ratkaisuselosteet, tulkintaohjeita vai vain lisäkysymyksiä?

Mari Karttunen 23.10.2024 Kirjoituksessa käsitellään vakuutusoikeuden ratkaisujen merkitystä lain tulkinnassa sekä lyhyisiin ja niukkoihin ratkaisuselosteisiin liittyviä haasteita.

Johdanto

Vakuutusoikeus (jäljempänä myös VakO) julkaisee ratkaisuselosteita osasta käsittelemiään tapauksia. VakO:n ratkaisuilla on lain tulkintaa ohjaava vaikutus. Työtapaturma- ja ammattitautiasioissa vakuutusoikeuden ratkaisujen rooli korostuu, koska korkeimman oikeuden (KKO) lain tulkintaa ohjaavia ennakkopäätöksiä saadaan kentälle hitaasti. On hienoa, että vakuutusoikeus julkaisee ratkaisujaan aktiivisesti. Aina vakuutusoikeus ei kuitenkaan julkaise ratkaisuistaan kattavia selosteita.

Työtapaturma- ja ammattitautiasioissa VakO on viime aikoina julkaissut useita lyhyitä ja sisällöltään hyvin suppeita ratkaisuselosteita. Lyhyistä ratkaisuselosteista on usein vaikea johtaa tulkintaohjeita muihin tapauksiin, ja ne voivat tarjota lain soveltajalle jopa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tällöin julkaistavilla ratkaisuselosteilla tavoiteltu ohjaava vaikutus jää saavuttamatta, eikä oikeustila niiden myötä selkiydy.

Vakuutusoikeuden ratkaisujen merkitys

Oikeuskäytäntö eli muutoksenhakuelinten ratkaisut ohjaavat lain tulkintaa. Lakia ei ole kirjoitettu niin yksityiskohtaisesti, että itse säännöksistä löytyisi vastaus kaikkiin lakia sovellettaessa vastaan tuleviin kysymyksiin. Lain tulkinnassa käytetään lakien esitöitä, mutta lain soveltamiskäytäntö muokkautuu lopulta oikeuskäytännön kautta.

Mitä korkeampi tuomioistuin, sitä merkittävämpi ohjaava vaikutus sen ratkaisuilla lakia sovellettaessa on. Kaikkein voimakkain ohjaava vaikutus on korkeimman oikeuden ennakkopäätöksinä julkaisemilla ratkaisuilla. Ohjaava vaikutus kohdistuu etenkin alempiin tuomioistuimiin, mutta oikeuskäytäntö on otettava huomioon myös lain toimeenpanossa, kuten työtapaturma- ja ammattitautiasioita koskevassa korvaustoiminnassa.

Työtapaturma- ja ammattitautiasioissa korkein muutoksenhakuaste on korkein oikeus, toiseksi korkein taas vakuutusoikeus. Muutoksenhaku korkeimpaan oikeuteen on mahdollista vain, kun on kyse siitä, oikeuttaako vamma, sairaus tai kuolema työtapaturma- ja ammattitautilain (TyTAL) mukaiseen korvaukseen tai siitä, kenen on korvaus maksettava. Muutoksenhakumahdollisuutta korkeimpaan oikeuteen ei siis kaikissa TyTAL:n soveltamiseen liittyvissä asioissa ole, ja silloinkin kun on, edellyttää muutoksenhaku KKO:n myöntämää valituslupaa.

Nykyinen työtapaturma- ja ammattitautilaki (TyTAL) on ollut voimassa 1.1.2016 alkaen, siis jo lähes yhdeksän vuotta. Korkeimman oikeuden TyTAL:n soveltamista koskevia ennakkopäätöksiä on tänä aikana saatu vain yksi, KKO:2022:65(Avaa uuden ikkunan). Lisäksi KKO on antanut yhden välillisesti TyTAL:n soveltamiseen liittyvän ennakkopäätöksen, KKO:2023:91(Avaa uuden ikkunan). Esimerkiksi TyTAL:n myötä täysin uudistettujen korvattavia olosuhteita koskevien säännösten soveltamiseen liittyviä korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä ei ole saatu vielä ainuttakaan. Tulkintaohjeita TyTAL:n soveltamiseen saadaan KKO:n ennakkopäätöksistä siis varsin hitaasti, ja KKO:n ratkaisuja odotettaessa VakO:n ratkaisujen merkitys TyTAL:n tulkinnassa korostuu. Onkin hienoa, että vakuutusoikeus julkaisee TyTAL:n soveltamista koskevia ratkaisujaan aktiivisesti.

Vakuutusoikeuden ratkaisuilla ei ole samanlaista ohjaavaa vaikutusta kuin KKO:n ennakkopäätöksillä, mutta nekin ovat sallittuja oikeuslähteitä, jotka on otettava lakia sovellettaessa huomioon. Vakuutusoikeus itse toteaa sivustollaan(Avaa uuden ikkunan) julkaisevansa ratkaisuselosteena tai lyhyenä ratkaisuselosteena sellaisia ratkaisujaan, joilla on merkitystä lain soveltamiselle muissa samanlaisissa tapauksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä. Julkaistuilla ratkaisuilla on siis tarkoitus ohjata lain soveltamista.

Lyhyiden ratkaisuselosteiden ongelmallisuus

Muutoksenhakuelinten ratkaisujen ohjaava vaikutus kohdistuu ratkaistun tapauksen kanssa riittävän samankaltaisiin tapauksiin. Ratkaisuista tulkintaohjeita haettaessa on siis tärkeä tietää, millaisesta tapauksesta ratkaistussa asiassa on ollut kyse ja mitkä seikat ovat olleet ratkaisun kannalta olennaisia. Jos nämä asiat eivät ratkaisusta ilmene, on mahdotonta arvioida, millaisiin tapauksiin ratkaisun ohjaava vaikutus ulottuu. Tällöin ohjaava vaikutus ei joko toteudu lainkaan, tai se kohdistuu myös ”vääriin” tapauksiin.

Asiaa on helppo havainnollistaa esimerkillä. TyTAL 16 §:n perusteella korvaukseen oikeuttaa vain sellainen vahinko, joka on todennäköisessä lääketieteellisessä syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan. Jo säännöksen mukaan syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon erityisesti lääketieteelliset löydökset ja havainnot, vahingon sattumistapa sekä aikaisemmat vammat ja sairaudet.

Vakuutusoikeus julkaisi elokuussa lyhyen ratkaisuselosteen VakO 256:2023 (L)(Avaa uuden ikkunan), jossa se katsoi neuropsykologisen oireilun olleen todennäköisessä lääketieteellisessä syy-yhteydessä ammattitautina korvattuun koronavirusinfektioon. VakO ei kuitenkaan avannut ratkaisuselosteessa lainkaan sitä, millä perusteilla oireilun ja ammattitaudin välinen syy-yhteys päädyttiin tapauksessa katsomaan todennäköiseksi. Ratkaisuselosteen perusteella on siis mahdotonta arvioida, millaisiin tapauksiin VakO:n ratkaisun ohjaava vaikutus ulottuu.

Kyseisen lyhyen ratkaisuselosteen perusteella voisi jopa ajatella, että koronavirusinfektion jälkeen ilmenevä neuropsykologinen oireilu olisi lähtökohtaisesti todennäköisessä lääketieteellisessä syy-yhteydessä sairastettuun koronaan. Tätä ratkaisu ei kuitenkaan tarkoita, ja vakuutusoikeuskin on tehnyt syy-yhteysarvion osalta vastakkaiseenkin lopputulokseen päätyneitä julkaisemattomia ratkaisuja. Lyhyen ratkaisuselosteen ongelmallisuus korostuu, kun on kyse ensimmäisestä melko uuteen lääketieteelliseen kysymykseen, pitkittyneeseen koronaan, liittyvästä julkaistusta ratkaisusta.

Toisena esimerkkinä voidaan tarkastella työmatkapoikkeamaa. VakO katsoi lyhyessä ratkaisuselosteessaan VakO 1491:2023 (L)(Avaa uuden ikkunan), ettei lapsen harrastukseen vienti rinnastunut työmatkapoikkeaman syynä laissa (TyTAL 23 §:n kohta 1) tarkoitetulla tavalla lasten päivähoitoon vientiin, sieltä noutoon tai ruokakaupassa käyntiin. Samassa ratkaisuselosteessa VakO katsoi poikkeaman kuitenkin olleen matkallisesti ja ajallisesti vähäinen.

Sekä poikkeaman syyn rinnastuminen laissa mainittuihin poikkeamissyihin että sen vähäisyys ovat tärkeitä työmatkan korvaussuojaa arvioitaessa. Tulevia tapauksia ajatellen lain soveltajan olisi olennaista tietää, millaisilla kriteereillä vakuutusoikeus arvioi poikkeaman vähäisyyttä ja toisaalta sen syyn rinnastumista TyTAL 23 §:ssä mainittuihin poikkeamissyihin. Kummankaan osalta VakO ei ratkaisunsa perusteita kuitenkaan avaa.

Käsiteltyjen tapausten yksityiskohtien ohella mahdollisimman kattavista ratkaisuselosteista selviäisi myös se, mitkä asiat tapauksessa ovat ylipäätään olleet arvioinnin kohteena ja mitkä eivät. Tälläkin voi olla merkitystä ratkaisun ohjaavaa vaikutusta arvioitaessa. VakO:n ratkaisuista ei voi johtaa suoria vastauksia asioihin, joita ei ole otettu ratkaisuja tehtäessä huomioon. Jos jotain olennaiseksi katsottua asiaa ei ole ratkaisun yhteydessä lainkaan käsitelty, voi tähän vetoaminen myöhemmissä tapauksissa johtaa VakO:n aiemmasta ratkaisusta poikkeavaan lopputulokseen. Tarkempaa analyysia VakO:n julkaisemista lyhyistä ratkaisuselosteista ja niihin liittyvistä haasteista löydät TVK:n ratkaisukohtaisista oikeustapauskommentaareista(Avaa uuden ikkunan).

Lopuksi

On tärkeää ja arvokasta, että vakuutusoikeus julkaisee ratkaisujaan. Lyhyet ratkaisuselosteet eivät kuitenkaan täytä optimaalisesti julkaistavien ratkaisujen tärkeintä tehtävää: selkiytä oikeustilaa ja tarjoa ohjausta muiden vastaavien tapausten ratkaisemiseen.

Merkityksettömiä lyhyetkään ratkaisuselosteet eivät ole. Ratkaisuista lain soveltamiselle ja korvauskäytännön muodostumiselle saatava hyöty olisi kuitenkin paljon suurempi, jos vakuutusoikeus julkaisisi ratkaisuselosteet mahdollisimman kattavasti. Osaltaan tämä voisi edistää myös vakuutusoikeuden toiminnan läpinäkyvyyttä suurelle yleisölle. Parhaimmillaan kattavat julkiset ratkaisuselosteet ja niihin tukeutuva lain soveltaminen voisivat lisätä sekä vakuutusoikeuden toiminnan ja roolin että koko työtapaturma- ja ammattitautilain toimeenpanon legitimiteettiä.

Toivonkin, että jatkossa vakuutusoikeus julkaisee pääsääntöisesti kokonaisia ratkaisuselosteita lyhyiden tiivistelmien sijaan. Tällöin julkisista ratkaisuista saataneen selvästi enemmän vastauksia kuin lisäkysymyksiä.

Lyhyesti kirjoittajasta

Mari Karttunen työskentelee TVK:ssa tapaturma-asiain korvauslautakunnassa (Tako) juristina ja esittelijänä. Marin tehtäviin kuuluu myös jäsenyhtiöverkoston verkostovastaavana toimiminen. Työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen parissa hän on työskennellyt vuodesta 2014 alkaen.