Asiantuntija pohtii: Työtapaturma, syy-yhteys, seurannaisvahinko – Korkeimman oikeuden ratkaisu 20.1.2026

Työtapaturman käsite

Työtapaturma- ja ammattitautilaki (459/2015, jäljempänä TyTAL) määrittelee sen, mitkä vahinkotapahtumat korvataan työtapaturmana tai ammattitautina (15 §). Työtapaturma määritellään tyhjentävästi TyTAL 4 ja 5 luvuissa. Työtapaturmana voidaan korvata vain ne vahinkotapahtumat ja niiden seuraukset, jotka on laissa määritelty. Laissa määriteltyihin vahinkotapahtumiin ja niiden aiheuttamiin seurauksiin on varauduttu vakuutusmaksuin. Työnantajan maksama vakuutusmaksu on mitoitettava laissa määriteltyjen vahinkotapahtumien aiheuttamien kustannusten mukaisesti, vakuutusmaksun riskivastaavuus, TyTAL 166 §.

Työtapaturman käsite muodostuu kahdesta sanasta, työ ja tapaturma. Nämä sanat näkyvät työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksissä - määritellään se, mikä on tapaturma (TyTAL 17 §) ja se, milloin tapaturma on sattunut työssä (TyTAL 20-25 §). Tässä kirjoituksessa ei käsitellä työtapaturman juridisia olosuhteita. Sen sijaan tämän kirjoituksen tavoite on kuvata työtapaturman ja siitä aiheutuneen seurauksen, vamman tai sairauden, välistä suhdetta. Työtapaturma- ja ammattitautilain terminologialla tällöin puhutaan syy-yhteydestä. Siitä on oma säännös lain 16 §:ssä.

Tapaturma on määritelty TyTAL 17 §:ssä: tapaturmalla tarkoitetaan ulkoisesta tekijästä johtuvaa äkillistä ja odottamatonta tapahtumaa, joka aiheuttaa työntekijälle vamman tai sairauden. Hallituksen esityksen (HE 277/2014) perustelujen mukaan: ”Vamma tai sairaus on pykälässä mainitun tapahtuman seuraus. Työtapaturmana tai ammattitautina korvattavaa vammaa tai sairautta nimitetään vahingoksi. Vamma tai sairaus todetaan aina lääketieteellisessä tutkimuksessa ja se ilmaistaan diagnoosina. Vamma tai sairaus voi olla fyysinen tai psyykkinen ja siltä edellytetään aina todennäköistä lääketieteellistä syy-yhteyttä vahinkotapahtumaan, mistä säädettäisiin 16 §:ssä.”. Hallituksen esityksessä todetaan lisäksi seuraavaa: ”Vahinkotapahtuma käsitteenä on erotettava vahingon käsitteestä. Vahinko on vahinkotapahtuman seuraus eli tämän lain tarkoittama vamma tai sairaus.”

Tässä kerrotulla käsitteistön kuvaamisella on merkitystä, kun seuraavassa kuvataan lain edellyttämää lääketieteellisen syy-yhteyden vaatimusta. Seurannaisvahinko ei ole TyTAL:n mukainen käsite, toisin sanoen sitä ei käytetä laissa tai sen perusteluissa. Korkeimman oikeuden ratkaisussa oli käytännössä kyse seurannaisvahingon korvaamisesta, vaikka Korkein oikeus ei käytä termiä.

Lain edellyttämä todennäköinen lääketieteellinen syy-seuraussuhde

Jotta työntekijän työtapaturma on korvattava, edellytetään todennäköisen lääketieteellisen syy-yhteyden toteamista. Tämä toteamisen tekee vakuutusyhtiö korvauskäsittelyssään. Tätä varten vakuutusyhtiö tarvitsee tietoja sekä työtapaturman ja aiheutuneen vahingon sattumisesta että vahingoittuneen terveydentilasta ennen ja jälkeen työtapaturman sattumisen.

Laki edellyttää todennäköistä lääketieteellistä syy-yhteyttä vahinkotapahtuman ja vamman tai sairauden välillä. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon erityisesti lääketieteelliset löydökset ja havainnot, vahingon sattumistapa sekä aikaisemmat vammat ja sairaudet. Nämä asiat on säädetty TyTAL 16 §:ssä.

Todennäköisellä lääketieteellisellä syy-yhteydellä tarkoitetaan sitä, että vamman tai sairauden aiheutumista vahinkotapahtuman seurauksena voidaan pitää kaikki arviointiin vaikuttavat tekijät huomioon ottaen todennäköisempänä kuin sen aiheutumista muusta syystä. Syy-yhteyden puolesta puhuvien seikkojen tulee siten olla painavampia kuin syy-yhteyttä vastaan puhuvien seikkojen. Pelkkä mahdollinen lääketieteellinen syy-seuraussuhde ulkoisen tekijän ja vamman välillä ei siten ole riittävä peruste korvaamiselle, vaikka muita selittäviä tekijöitä ei olisikaan selvitetty tai osoitettavissa. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan tämä todennäköisen lääketieteellisen syy-yhteyden vaatimus vastaa nykyistä tulkintaa.

Pykälässä mainitaan lääketieteellisen syy-yhteyden arvioinnissa erityisesti huomioon otettavia seikkoja: lääketieteelliset löydökset ja havainnot, vahingon sattumistapa sekä aikaisemmat vammat ja sairaudet. Kyseessä ei ole asian luonteen vuoksi tyhjentävä luettelo vaan kaikki syy-yhteyden arviointiin vaikuttavat seikat on luonnollisesti otettava huomioon. Lääketieteellisen syy-seuraussuhteen arviointi edellyttää, että vakuutuslaitoksen käytettävissä on luotettava selvitys vahingosta ja sen sattumistavasta ja -ajasta. Syy-yhteyden arviointiin kuuluu myös mahdollisten muiden syytekijöiden poissulkeminen. Tässä suhteessa on tärkeää, että vakuutuslaitoksen tietoon tulevat kaikki lääketieteelliset löydökset, jotka voivat vaikuttaa asian arviointiin.

Lääketieteellistä syy-yhteyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota tapahtumakuvaukseen hoitoon hakeutumisen yhteydessä ja sen yhdenmukaisuuteen eri asiakirjoissa. Tapahtumakuvaukseen kuuluvat tiedot vammamekanismista ja vammaenergian laadusta ja määrästä, vahinkotapahtuman sattumisajankohdasta, oireiden laadusta ja ajallisesta yhteydestä vahinkotapahtumaan.

Syy-yhteyden todennäköisyyttä voivat vähentää esimerkiksi ristiriitaiset tapahtumakuvaukset sekä vamman tai sairauden laadun huomioon ottaen merkittävä ajallinen viive hoitoon hakeutumisen ja ilmoitetun vahinkotapahtuman välillä. Merkittävä ajallinen viive vaikeuttaa muissa kuin korvattavissa olosuhteissa sattuneen vahingon mahdollisuuden poissulkemista mahdollisena syytekijänä. Hoitoon hakeutumisen viive saattaa antaa myös viitteitä vammaenergian ja -mekanismin laadusta sekä vamman tai sairauden vakavuudesta. Todennäköinen lääketieteellinen syy-yhteys edellyttää myös, että vamma tai sairaus sopii lääketieteellisesti arvioiden kuvatun vahinkomekanismin aiheuttamaksi.

Jos todettu vamma tai sairaus lääketieteellisen kokemuksen ja tutkimusnäytön mukaan ei sovi todennäköisesti kuvatun vahinkotapahtuman aiheuttamaksi tai sen vaikeusaste on epäsuhteessa kuvattuun vammaenergiaan tai -mekanismiin, todennäköisen syy-seuraussuhteen vaatimus ei täyty.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan lisäksi se, että työtapaturmavakuutusjärjestelmän sosiaaliturvaluonteen huomioon ottaen sitä toimeenpanevan vakuutuslaitoksen ei tarvitse osoittaa, mikä muu kuin kuvattu vahinkotapahtuma voisi olla vamman tai sairauden aiheuttaja.

Korvauskäsittelyssä lääketieteellistä syy-yhteyttä arvioidaan laissa määritellyn syy-yhteyden mukaisesti ja sen käsitteistöä käyttäen. Keskeistä on todennäköinen lääketieteellinen syy-yhteys vahinkotapahtuman, eli työtapaturman, ja siitä työntekijälle aiheutuneen vamman tai sairauden välillä.

Mikä nyt koetaan ongelmaksi tuoreessa Korkeimman oikeuden ratkaisussa

Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2026:4 koskee tapausta, jossa työntekijälle on sattunut työtapaturma 31.12.2018 ja sen seurauksena hänelle on aiheutunut oikean nilkan vamma. Vammaa ei ole diagnoositasolla kuvattu julkaistussa selosteessa. Korkeimman oikeuden selosteessa ei kerrota työtapaturman korvauskäsittelyn kaikkia vaiheita, mutta on oletettavaa se, että riidanalaista ei ole ollut alun perin sattuneen työtapaturman ja sen seurauksen eli oikean nilkan vamman korvaaminen.

Haasteita on tullut syy-yhteyden arviointiin siinä vaiheessa, kun nilkan paraneminen ja työhön paluu ei ole edistynyt. Korkeimman oikeuden käsittelyssä ollut masennuksen korvattavuusharkinta koskee tätä vaihetta. Nilkkaan on tehty muutaman kuukauden kuluttua työtapaturman sattumisesta keväällä 2019 magneettitutkimus, jossa on todettu telaluun domuksen osteokondriaalinen murtuma eli paikallinen rustovaurio. Murtuman takia nilkka leikattiin muutaman viikon kuluttua keväällä 2019 tähystystoimenpiteessä. Nilkka on ollut poikkeuksellisen kivulias ja syksyllä 2019 tehtiin tutkimus, jossa todettiin kipujen syyksi aikaisemman tähystystoimenpiteen yhteydessä syntynyt hermovaurio. Työntekijälle kehittyi jalkaan nivelvaivan lisäksi toimintakykyä haittaava krooninen hermokipuoire. Vajaan vuoden kuluttua, syksyllä 2020 tehtiin lisätutkimus, jossa todettiin neurogeeniseen vaurioon sopivat muutokset. Työntekijällä oli todettu loppusyksystä 2019 psyykkisen oireilun kehittyminen ja seuraavana vuonna eli 2020 hänellä oli todettu keskivaikea masennustila. Ratkaisuselosteessa ei kerrota siitä, onko tähystystoimenpiteen yhteydessä syntyneestä hermovauriosta tehty vahinkoilmoitus potilasvakuutukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisun ongelmallisuutta suhteessa sosiaalivakuutusluonteen omaavaan työtapaturmavakuutukseen voidaan katsoa ainakin kolmesta eri näkökulmasta:

• juridinen tulkinta TyTAL:n mukaisesti korvattavista vahinkotapahtumista – konkreettisesti kysymys siitä, onko työtapaturmavamman hoidossa sattunut hoitovahinko korvattava kuten työtapaturma tai onko hoitovahinko työtapaturman korvattava seuraus (TyTAL 15, 16 ja 17 §)

• todennäköinen lääketieteellinen syy-yhteys (TyTAL 16 §), konkreettisesti kysymys siitä, onko diagnosoitu masennus todennäköisessä lääketieteellisessä syy-yhteydessä työntekijälle sattuneeseen oikean nilkan vammautumiseen

• prosessilajin vaihtuminen kesken valitusprosessin, konkreettisesti kyse on hallintoasiana alkavan työtapaturman korvauskäsittelyn ja hallintolainkäyttönä alkaneen valitusvaiheen (kaksi ensimmäistä valitusastetta) muuttuminen Korkeimman oikeuden myöntämän valitusluvan jälkeen siviiliprosessiksi, jossa juttu ratkaistaan esitetyn näytön perusteella.

Työtapaturma- ja ammattitautilain juridiikka huomioon ottaen ongelmalliseksi voidaan kokea päättelyketju, jolla Korkein oikeus katsoi vuonna 2020 diagnosoidun masennustilan korvattavaksi 31.12.2018 sattuneen oikean nilkan vamman aiheuttamana seurauksena. Korkein oikeus ei käy läpi julkaistussa selosteessa työtapaturma- ja ammattitautilain 15, 16 ja 17 pykälien tulkintaa ja pykälistä muodostuvaa työtapaturma- ja ammattitautilain käsitteistön soveltamista. Tätä asiaa on kuvattu TVK:n oikeustapauskommentaarissa(Avaa uuden ikkunan).

Korkeimman oikeuden ratkaisussa on loppujen lopuksi kyse ns. seurannaisvahingon korvaamisesta työtapaturmavakuutuksesta. TVK:n Työtapaturmatiedossa on julkaistu Mari Karttusen ansiokas juridinen kirjoitus, jossa käsitellään myös seurannaisvahinkoja (Mari Karttunen, Vahingon ja vahinkotapahtuman välisen syy-yhteyden arviointi TyTAL:n soveltamisalalla(Avaa uuden ikkunan) Kirjoituksessa kuvataan seurannaisvahingon käsitettä ja eroja työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen ja toisaalta vahingonkorvausoikeuden välillä näiden vahinkojen korvaamisen edellytyksissä.

Korkeimman oikeuden tammikuussa 2026 antama ratkaisu on ilmeisesti ensimmäinen työtapaturma- ja ammattitautilain voimassaolon aikana annettu ratkaisu lain 16 §:n tulkinnasta ja seurannaisvahingon korvaamisesta. Aikaisemman tapaturmavakuutuslain aikana Korkein oikeus on antanut useita ratkaisuja aikaisemman tapaturmavakuutuslain tulkinnasta ja muodostanut niistä omaa vakiintunutta oikeuskäytäntöään. Korkein oikeus viittaa näihin ratkaisuihin julkaistussa ratkaisuselosteessa.

Seurannaisvahinko ei ole oikeudellinen käsite eikä sitä ole määritelty työtapaturma- ja ammattitautilaissa eikä edeltäneessä tapaturmavakuutuslaissa. Työtapaturma- ja ammattitautilain valmistelun aikana tunnistettiin kyllä tällainen oikeuskäytännössä korvattavaksi tunnistettu ilmiö, mutta seurannaisvahingot eivät nousseet keskusteluun lainvalmistelussa eikä niitä mainita työtapaturma- ja ammattitautilaissa tai sen perusteluissa. Seurannaisvahingon korvattavuus tulee ratkaista TyTAL 16 §:n tulkinnalla, lääketieteellisen syy-yhteyden arviointi. Pykälä on uusi, edeltävässä tapaturmavakuutuslaissa ei ollut nimenomaista säännöstä vaadittavasta lääketieteellisestä syy-yhteydestä. Tapaturmavakuutuslain 4 § sisälsi säännöksen, jossa määriteltiin työtapaturman tarkoittavan tapaturmaa, joka aiheuttaa vamman tai sairauden ja joka sattuu laissa määritellyissä olosuhteissa. Tapaturmavakuutuslain 4 § sisälsi määräykset sekä työtapaturmasta, tapaturman määritelmästä että vaadittavasta syy-yhteydestä. Laki oli voimassa liki 70 vuotta ja sen aikana oikeuskäytännössä luonnollisesti täsmentyi se, mitä kullakin työtapaturman käsitteen tunnusmerkillä tarkoitettiin.

Seurannaisvahingon huomioon ottamisesta voi nähdä viitteitä TyTAL 24 §:n juridisia olosuhteita määrittelevissä säännöksissä. TyTAL 24 §:n 2 momentin mukaan työtapaturmana ei kuitenkaan pidetä potilasvahinkolaissa tarkoitettua potilasvahinkoa, joka on sattunut 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen tai hoidon yhteydessä. Sanotun 5 kohdan perusteella korvataan laissa määritellyllä terveydenhuollon vastaanottokäynnillä sattuneet tapaturmat (mm. äkillinen sairastuminen kesken työpäivän, lakiin perustuvaan työterveyteen kuuluva vastaanottokäynti). Säännöksen tarkoituksena on sulkea pois sellainen tapaturma, joka sattuu potilasvahinkolain tarkoittamissa olosuhteissa. Toisaalta TyTAL 24 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella vastaanottokäynnillä sattuva (uusi) tapaturma (se voi olla samalla potilasvakuutuksesta korvattava) voi tulla korvattavaksi, jos käynnin syynä on ollut työtapaturma tai ammattitauti. Nämä työtapaturman juridisten olosuhteiden säännökset osoittavat sitä, että työtapaturman määrittelyssä on otettu nimenomaisesti huomioon potilasvahinkojen erillinen korvausjärjestelmä. Sen perusteella korvattavia potilasvahinkoja voivat olla ne tapaturmat, jotka sattuvat laissa määritellyllä vastaanottokäynnillä. TyTAL:ssa ei ole säädetty korvattavaksi muita potilasvakuutuksen perusteella korvattavia vahinkotapahtumia, kuten työtapaturman perusteella annettavan hoidon aikana sattuvia hoitovahinkoja.

Ratkaiseeko takautumisoikeus potilasvakuutukseen kaiken

Voi esittää kysymyksen, onko edellä ja TVK:n oikeustapauskommentaarissa kerrottu vain juridista saivartelua, jota ei tarvitse tehdä, koska työtapaturmavakuutuksella on takautumisoikeus TyTAL 270 §:n perusteella: ”Vakuutuslaitoksella, joka on maksanut vahingosta korvausta, on oikeus saada maksamansa korvaus takaisin siltä, joka on korvausvastuussa vahingoittuneelle vahingonkorvauslain tai muun lain nojalla. Takautumiskorvaus voi olla enintään sen suuruinen, mitä korvausvastuussa oleva olisi velvollinen korvaamaan vahingoittuneelle.”

Potilasvakuutuslain (948/2019) 47 § säätelee vakuutusyhtiön takautumisoikeutta potilasvakuutukseen: vakuutuslaitoksella on oikeus saada potilasvakuutuskeskukselta takaisin se osuus korvauksista, johon vahinkoa kärsineellä olisi tämän lain nojalla ollut oikeus.

Potilasvakuutuslain hallituksen esityksen (HE 298/2018) mukaan: Vahinkotapahtuman syyhyn perustuvien korvausjärjestelmien, kuten työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen osalta, kunkin vahinkotapahtuman seuraukset ja niistä aiheutuvat kustannukset kohdistetaan siihen korvausjärjestelmään, johon ne ovat syy-yhteydessä. Potilasvakuutus on vastuussa vain niistä vahinkoseuraamuksista, jotka ovat syy-yhteydessä sattuneeseen potilasvahinkoon. Vakuutuslaitoksen takautumisoikeus voi syntyä näissä korvausten erottelua koskevissa tilanteissa, joissa korvausta on jo maksettu siitä perusvammasta, jonka vuoksi potilasvahinkoon johtanutta hoitoa on annettu mm. työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla. Kun muiden lakien (esim. TyTAL) mukaisen korvauksen peruste on eri vahinkotapahtuma kuin potilasvahinkolain mukaan korvaukseen oikeuttava vahinkotapahtuma, korvaukset joudutaan erottelemaan niin, että kuhunkin järjestelmään kanavoituu sen vastuulle kuuluvaan vahinkotapahtumaan syy-yhteydessä oleva osuus.

Jos työtapaturmavamman hoidossa sattuva hoitovahinko katsottaisiin korvattavaksi työtapaturman seurauksena, vakuutusyhtiö voi sitten hakea takautumisoikeuteensa perustuen maksamansa korvaukset takaisin erillisestä potilasvakuutusjärjestelmästä. Pitäisi tehdä potilasvakuutuslain 47 §:n mukainen korvausten erottelu sen mukaisesti, mikä on kunkin korvausjärjestelmän vastuu aiheutuneista vahinkotapahtumista.

Käytännön elämässä voi kuitenkin tulla haasteita, eri syistä johtuen. Työtapaturma-asian korvauskäsittely etenee omaa tahtiaan ja potilasvahinkoasian korvauskäsittely omaa tahtiaan. Työtapaturma-asiassa tehdään juoksevasti päätöksiä korvauksista eikä vakuutusyhtiöllä välttämättä ole heti tietoa siitä, että hoidossa on sattunut jotain sellaista, joka voi olla potilasvahinko. Tässä konkreettisessa Korkeimman oikeuden käsittelyssä olleessa tapauksessa tähystysleikkaus tehtiin huhtikuussa 2019 ja lokakuussa 2019 tehdyssä tutkimuksessa poikkeuksellisen kivun syyksi todettiin aikaisemman tähystystoimenpiteen yhteydessä syntynyt hermovaurio. Tässä vaiheessa potilasvakuutuksen pitäisi alkaa näkyä myös työtapaturma-asian korvauskäsittelyssä, edellyttäen, että vakuutusyhtiöllä on tieto potilasvahinkoepäilystä.

Jotta vakuutusyhtiö voisi saada takautumissuorituksen, se edellyttää, että potilasvakuutuskeskukselle on tehty ilmoitus potilasvahingosta ja että siellä on tehty myönteinen korvattavuusratkaisu juuri siitä vahingosta, josta on ollut kysymys työtapaturma-asian valitusprosessissa. Tässä konkreettisessa jutussa edellytyksenä olisi se, että potilasvakuutuskeskus on katsonut masennuksen olleen potilasvakuutuslain tarkoittamassa syy-yhteydessä sattuneeseen potilasvahinkoon. Työntekijän oikean nilkan tähystysleikkauksessa on sattunut huhtikuussa 2019 jotain sellaista, joka on aikaansaanut hermovaurion, joka on aikaansaanut kipuoireyhtymän, joka on aikaansaanut psyykkistä oireilua ja lopulta masennuksen. Vakuutusyhtiön takautumisoikeus edellyttää sitä, että masennus katsotaan korvattavaksi potilasvakuutuksen perusteella oikean nilkan tähystystoimenpiteestä johtuen.

Voi myös kysyä sitä, miten prosessi potilasvakuutuksessa menee: onko alkuperäisestä työtapaturmasta vastuussa olevalla vakuutusyhtiöllä oikeus saada tietoja potilasvahingosta ja onko sillä oikeus esiintyä potilasvakuutuksessa korvausta vaativana tahona, voiko vakuutusyhtiö esittää uusia vaatimuksia mahdollisesti usean vuoden kuluttua alkuperäisen potilasvahingon korvauskäsittelyn jälkeen, kun Korkein oikeus on antanut viimeisen lainvoimaisen ratkaisun masennuksen korvattavuudesta työtapaturman seurauksena. Mitä tapahtuu sitten, jos potilasvakuutuskeskus ei pidä masennusta korvattavana seurauksena potilasvakuutuksen perusteella, onko vakuutusyhtiöllä oikeus valittaa päätöksestä. Onko Korkeimman oikeuden työtapaturma-asiassa antamalla syy-yhteystulkinnalla oikeusvoimavaikutusta potilasvakuutuksen korvattavuus päätökseen.

Vaikka viimein päädyttäisiin siihen lopputulokseen, että vakuutusyhtiöllä on takautumisoikeus potilasvakuutukseen masennuksen takia maksetuista korvauksista, vakuutusyhtiöllä on oikeus saada takaisin vain ne korvaukset, jotka vastaavat potilasvakuutuksen korvauksia ja vain sen määräisinä kuin potilasvakuutus on velvollinen korvaamaan. Esimerkiksi ansiomenetyskorvauksen perusteena oleva työansio arvioidaan kussakin lakisääteisessä vakuutuksessa sen soveltaman sääntelyn mukaisesti ja ansionmenetyksen määrä voi siten olla eri suuruinen työtapaturmavakuutuksessa ja potilasvakuutuksessa.

Mielestäni takautumisoikeus potilasvakuutukseen ei ratkaise kaikkea, vaikka jotain helpotusta voikin tuoda siihen, kuka viime kädessä vastaa työtapaturmasta aiheutuvista kustannuksista. Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus on sosiaalivakuutusta, ei vahingonkorvausoikeutta. Viime kädessä lainsäätäjä määrittelee sen, mitä työtapaturmana korvataan. Työtapaturma- ja ammattitautilakiin säädettävin säännöksin ja niitä tulkitsemalla tehdään ratkaisu siitä, mitä korvataan työtapaturmana ja miten työtapaturmavamman hoidossa sattunut hoitovahinko otetaan huomioon työtapaturman korvausratkaisussa.

Lyhyesti kirjoittajasta