Asiantuntija pohtii: Ruokalähetit - työntekijöitä vai yrittäjiä?

Mikä alustatyössä on niin kiinnostavaa?

Alustatyö etenkin ruoankuljetustyö ruokalähettien toimesta on ollut paljon esillä viime vuosina. Kaupungilla kulkiessa ei voi välttyä Woltin tai Foodoran logoa kantavista erilaisilla kulkuvälineillä liikkuvista ruokaläheteistä. He ovatkin varmasti alustatyön näkyvin ilmentymä, vaikka alustatyötä tehdään erilaisilla toimialoilla ja myös puhtaasti digitaalisesti verkossa (ns. klikkaustyö). Työterveyslaitoksen ylläpitämän Työelämätietopalvelun(Avaa uuden ikkunan) mukaan Suomeen on rekisteröity noin 50 työtä välittävää alustayritystä. Ne on luokiteltu neljään eri toimialaryhmään, joista suurin on ns. ammattilaispalveluja tarjoava ryhmä. Erilaisia kuljetuspalveluja tarjoavia yrityksiä on kymmenenkunta. Luokittelu noudattelee Euroopan unionin elin- ja työolojen kehittämissäätiö Eurofoundin luokittelua(Avaa uuden ikkunan). Alustatyön tilastointi on vasta muotoutumassa, joten tarkkaa tietoa alustatyötä Suomessa tekevien henkilöiden lukumääristä ei ole vielä saatavissa. Tilastoinnin kehittämiseksi Tilastokeskus on ottanut käyttöön mm. erillisen ammattiluokan polkupyörillä, sähköpotkulaudoilla ja jalan kulkeville ruokaläheteille, koska heidän lukumääränsä on viime aikoina lisääntynyt. Euroopan unionin komission arvion mukaan EU:ssa alustatyötä tekee tällä hetkellä yli 28 miljoonaa henkilöä ja määrän uskotaan kasvavan 43 miljoonaan vuoteen 2025 mennessä.

Miksi alustatyö kiinnostaa myös minua TVK:ssa? Mielenkiinto liittyy alustatyön liiketoimintamalliin ja uuteen tapaan teettää työtä. Ruokalähetit eivät yleensä työskentele perinteisessä työsopimussuhteessa vaan he ovat ns. kumppaneita ja oikeussuhteen luonne on sopimusehtojen mukaan toimeksiantosopimus. Euroopan komission arvion mukaan 9/10 alustayritystä luokittelee työn suorittajat itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi. Oikeussuhteen luonteella on merkitystä arvioitaessa sitä, miten ja kenen toimesta työn työtapaturma- ja ammattitautiriskiin varaudutaan. Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan työnantajalla on velvollisuus vakuuttaa työntekijänsä työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Vakuuttamisvelvollisuus perustuu lakiin eikä oikeussuhteen osapuolet voi sopia siitä haluamallaan tavalla. Työtapaturma- ja ammattitautilaissa on nimenomainen säännös vakuuttamisvelvollisuuden kiertämisestä ja väärinkäytöstä (186 §) ja sen mukaan, jos vakuuttamisvelvollisuuden kiertämiseksi, vakuutusmaksun välttämiseksi tai muusta vastaavasta syystä oikeustoimelle on annettu sellainen sisältö, joka ei vastaa asian todellista luonnetta tai tarkoitusta, vakuuttamisvelvollisuutta ratkaistaessa, vakuutusmaksua määrättäessä tai tämän lain mukaista korvausasiaa käsiteltäessä on meneteltävä asian todellisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti.

Uusien työnteettämisen muotojen myötä osapuolten voi toisinaan olla vaikea tietää, kenellä on työn vakuuttamisvelvollisuus. Tahattomien vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyöntitilanteiden välttämiseksi on hyvä selvittää asia etukäteen ennen työnteon aloittamista ja tarvittaessa pyytää lain soveltamisalaratkaisua TVK:lta. TVK voi perustuen työtapaturma- ja ammattitautilain 7 ja 209 §:iin ratkaista työn suorittajan, työn teettäjän tai vakuutuslaitoksen hakemuksesta sovelletaanko työhön tätä lakia.

Vuonna 2021 TVK:ssa tulikin vireille tällainen hakemusasia vakuutusyhtiön toimesta ja TVK antoi 23.6.2021(Avaa uuden ikkunan) kolme ratkaisua siitä, sovelletaanko ruokalähetin tekemään ruoankuljetustyöhön työtapaturma- ja ammattitautilakia.

Kahdessa ratkaisussa TVK katsoi, että ruokalähetin tekemä ruoankuljetustyö oli tehty työsopimuslain tarkoittamassa työsopimussuhteessa ja työnantajana oli alustayritys. Näin ollen kyse oli työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella työntekijänä tehtävästä työstä, jonka vakuuttamisesta vastasi työnantajana toimiva alustayritys.

Yhdessä ratkaisussa TVK katsoi, että ruokalähetin tekemää ruoankuljetustyötä ei tehty työsopimuslain tarkoittamassa työsopimussuhteessa ja kyse oli työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella yrittäjänä tehtävästä työstä, jonka vakuuttamisesta vastasi yrittäjä itse.

Näistä kaksi ratkaisua siirtyi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan käsiteltäväksi alustayrityksen tekemän valituksen johdosta.

Tamla antoi 9.6.2022 päätökset TVK:n antamista ruokalähettityötä koskevista lain soveltamisalaratkaisuista

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta (Tamla)(Avaa uuden ikkunan) antoi 9.6.2022 päätökset TVK:n ratkaisuista. Tamla hylkäsi alustayrityksen valituksen ja katsoi, että ruokalähettien alustayritykselle tekemä ruoan kuljetustyö oli tehty työtapaturma- ja ammattitautilain 8 §:n ja työsopimuslain 1 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla työsuhteessa.

Muutoksenhakulautakunta arvioi, että kaikkien työsopimuslain mukaisten työsuhteen tunnusmerkkien voitiin katsoa täyttyvän ja myös kokonaisarvioinnin perusteella kyse oli työsuhteessa tehdystä työstä. Ruokalähetin asema oli sillä tavoin epäitsenäinen, että hän oli velvollinen noudattamaan alustayrityksen hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä. Ruokalähetti oli myös sitoutunut henkilökohtaisesti tekemään työtä alustayrityksen lukuun. Ruokalähetin työssä ei ollut juurikaan yrittäjätoiminnalle ominaisia piirteitä.

Kyseessä oli äänestysratkaisut 6-4. Vähemmistö hyväksyi alustayrityksen valituksen katsoen, että ruokalähetit olivat olleet yrittäjäasemassa. Muutoksenhakulautakunnan päätökset eivät ole lainvoimaisia.

Myös työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta (TELK)(Avaa uuden ikkunan) antoi 13.4.2022 päätöksen ruokalähettityötä koskevassa asiassa. Asiassa oli vastaavasti kyse siitä, mitä työeläkelakia sovelletaan ruokalähetin työskentelyyn alustayritykselle. Eläketurvakeskus oli antamassaan ratkaisussa katsonut, että ruokalähetin työskentely alustayritykselle vuonna 2020 kuului työntekijän eläkelain soveltamisalaan, koska ruokalähetti oli työskennellyt työsuhteessa alustayritykseen. TELK hylkäsi alustayrityksen valituksen ja katsoi työsuhteen tunnusmerkkien täyttyvän ruokalähetin ja alustayrityksen välisessä oikeussuhteessa. Ruokalähetti oli tehnyt työtä sopimuksen perusteella alustayrityksen lukuun henkilökohtaisesti ja vastiketta vastaan. Työn tekemiseen liittyvät olosuhteet ja tekijät huomioiden ruokalähetti oli tehnyt työtä alustayrityksen johdon ja valvonnan alaisena. TELK katsoi myös kokonaisuutena arvioiden, että ruokalähetin työskentely alustayritykselle vuonna 2020 oli tapahtunut työsuhteessa.

Ratkaisusta äänestettiin (6–4) pääasian osalta. Vähemmistö hyväksyi valituksen ja katsoi ruokalähetin olleen yrittäjäasemassa toiminnassaan. Kyse oli Telkin ensimmäisestä alustatyötä koskevasta ratkaisusta. Ratkaisu ei ole lainvoimainen.

Mitä johtopäätöksiä Tamlan ja Telkin antamista päätöksistä voi tehdä?

Ratkaisut ovat ensinnäkin erittäin hyvin perusteltuja ja yhdenmukaisia keskenään. Ratkaisujen yhdenmukaisuus on tärkeää ottaen huomioon, että niin työtapaturma- ja ammattitautilain kuin työntekijän eläkelain henkilöllinen soveltamisala on sidottu työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimussuhteeseen ja sen tulkintaan.

Molempien lautakuntien enemmistö päätyi katsomaan, että kaikki työsuhteen tunnusmerkit täyttyivät. Työn johto ja valvonta tunnusmerkin katsottiin myös täyttyvän. Sitä puoltavana seikkana Tamla näki mm. sen, että käytännössä alustayrityksen omistaman ja hallinnoiman sovelluksen käyttäminen oli edellytys työn tekemiselle. Sovelluksen kautta alustayritys myös tosiasiallisesti määräsi tarjolla olevan työn ja arvioi ruokalähetin suoriutumista luokittelemalla hänet tiettyyn varausryhmään hänen luotettavuutensa perusteella. Sovellus ilmoitti milloin ja missä yksittäinen kuljetustehtävä tuli suorittaa. Tamla arvioi ruokalähetin aseman sillä tavalla epäitsenäiseksi, että hän oli velvollinen noudattamaan alustayrityksen hänelle mahdollisesti antamia ohjeita ja määräyksiä. Myös Telk viittasi omassa ratkaisussaan alustayrityksen omistaman ja hallinnoiman sovelluksen algoritmin toimintatapaan ja mahdollisuuteen valvoa ja johtaa työtä sen kautta.

Samoin tunnusmerkin henkilökohtainen sitoutuminen työsuoritukseen katsottiin täyttyvän. Tamlan mukaan tätä tukivat mm. sopimusehto, joka kielsi sopimuksen siirtämisen kolmannelle osapuolelle, sopimukseen kirjattu luonnollinen henkilö työn suorittajana, tapa hakeutua ruokalähetiksi sekä kirjautumistapa sovellukseen. Myös tosiasiallinen työskentelyolosuhde eli tapa, jolla lähettejä luokiteltiin ja arvioitiin, puolsi sitä, että sijaisen käyttöoikeutta koskevasta sopimusehdosta huolimatta tosiasiassa ruokalähetit tekivät työn itse. Myös Telk viittasi sopimuskirjaukseen ja -ehtoihin sekä tosiasiallisiin työskentelyolosuhteisiin tunnusmerkin täyttymisen puolesta.

Lautakunnat arvioivat asiaa myös kokonaisuutena. Tamla perusteli tarvetta kokonaisharkinnalle työntekijän suojelun tarpeella. Tamla otti kokonaisharkinnassaan huomioon mm. yrittäjätoiminnalle ominaisia muodollisia ja aineellisia tosiseikkoja, joita ei juurikaan todettu olevan. Sopimus oli perustunut alustayrityksen laatimaan vakiosopimusmallin, jossa vastike tuli annettuna, eikä siitä ollut neuvottelumahdollisuutta. Myös Telk totesi vastaavia seikkoja.

Kumpikaan lautakunta ei kokonaisharkinnassa suoranaisesti viitannut osapuolten oikeussuhteen luonnetta koskevaan yhteiseen tarkoitukseen. Telk totesi nimenomaisesti, että se, miten ruokalähetti oli mieltänyt työskentelynsä luonteen sopimusta tehtäessä, ei selvinnyt asiakirjoista. Välillisesti siitä saattoi tehdä päätelmiä huomioiden, että ruokalähetti oli itse laittanut lain soveltamista koskevan ratkaisupyynnön vireille työsuhteen päättymisen jälkeen.

Tamla arvioi osapuolten tosiasiallista asemaa oikeussuhteessa todeten, että ruokalähetti ei ollut itsenäisen työnsuorittajan asemaan verrattavissa olevassa tasavertaisessa asemassa alustayritykseen.

Lautakunnat ottivat ratkaisuissaan huomioon, että monet alustatyön joustavuutta ja vapautta sekä toimeksiantosuhdetta korostavat piirteet toteutuvat myös työsuhteessa tehtävässä työssä kuten sopimus-/suostumusperusteinen oikeus käyttää sijaista, oikeus tehdä työtä uskollisuusvelvoitetta ja kilpailukieltoa rikkomatta myös oman työnantajan kilpailijalle sekä työn tekeminen tarpeen mukaan. Myös työsuhdetyö voi olla järjestetty niin, että tarvetta työnantajan konkreettisille työn johto- ja valvontatoimille ei ole.

Ratkaisut koskevat tiettyjä vakuutuskausia ja nimettyjä osapuolia. Siten ratkaisujen oikeusvoimavaikutus ulottuu vain asian asianosaisiin. Ratkaisuilla on toki yleistä laajempaakin tulkintavaikutusta, vaikka niillä ei olekaan ennakkopäätösarvoa.

Millaisia ratkaisuja on annettu EU:ssa?

EU-jäsenmaissa on viime vuosina annettu arviolta 140 viranomaisratkaisua. Näistä merkittävimpiä ovat Espanjan korkeimman oikeuden (Tribunal Supremo) 09/2020 antama ratkaisu, joka koski Glovon ruokalähettejä sekä UK:n korkeimman oikeuden 02/2021 antama ratkaisu, joka koski Uberin taksinkuljettajia. Espanjan korkein oikeus katsoi, että Glovolle ruoankuljetustyötä tehneet ruokalähetit olivat työsuhteessa. Ratkaisu johti siihen, että Espanjassa säädettiin ruokalähettien asemaa parantava, 12.8.2021 voimaan tullut laki (Ley Rider). Laki sisältää työsuhdeolettaman ja lain tarkoituksena oli puuttua ruokalähettien väärinluokitteluun.

Uberin taksinkuljettajia koskeva UK:n korkeimman oikeuden ratkaisu on siitä poikkeava, että siinä taksinkuljettajien katsottiin kuuluvan ns. kolmanteen ryhmään eli olevan ”workers”. Korkein oikeus katsoi, että kuljettajat ovat alisteisessa ja riippuvaisessa asemassa Uberiin nähden, eikä heillä ollut juurikaan tai ollenkaan mahdollisuuksia parantaa taloudellista asemaansa tai ammattitaitoaan. Uberin katsottiin toimivan työnantajan tavoin asettamalla hintoja, määrittämällä tarjolla olevaa työtä, vaatimalla tiettyjen reittien käyttämistä ja käyttämällä kuljettajien arviointijärjestelmää. UK:ssa ”worker” asema ei vastaa suomalaista työntekijä käsitettä vaan asettuu työntekijän ja yrittäjän välimaastoon. Kyse on niin sanotusta kolmannesta ryhmästä, jonka käyttöönottoa ei yleisesti EU:ssa tai Suomessa kannateta. Korkeimman oikeuden ratkaisu johti siihen, että Uber ilmoitti luokittelevansa 70 000 kuljettajaansa uudelleen ”worker” -statuksella.

Myös Ranskan korkein oikeus katsoi 03/2020 antamassaan ratkaisussa, että Uberin kuljettajat olivat työntekijöitä. Korkein oikeus piti voimassa hovioikeuden päätöksen, jonka mukaan Uberin kuljettajaa ei voitu pitää itsensä työllistävänä yrittäjänä, koska hän ei voinut rakentaa omaa asiakaskuntaansa tai asettaa itse hintoja, mikä teki hänestä alisteisen Uber-yhtiölle.

EU-tuomioistuin (European Court of Justice, ECJ) antoi 22.4.2020 ratkaisun tapauksessa Yodel Delivery Network (C-692/19(Avaa uuden ikkunan)). Tapaus koski pakettilähetin oikeudellista asemaa. Ratkaisussa ECJ käy kattavasti läpi omaa oikeuskäytäntöään (mm. C-147/17 ja C-413/13) työntekijän oikeudellisen aseman määrittämisestä todeten mm., että unionin oikeudessa ”työntekijän” käsitteellä on itsenäinen, oma merkityksensä ja se on määritettävä objektiivisin perustein, jotka ovat luonteenomaisia työsuhteelle. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työsuhteen olennainen ominaisuus on se, että henkilö tekee tietyn ajanjakson ajan toisen henkilön hyväksi tämän johdon ja valvonnan alaisena työsuorituksia vastiketta vastaan. Työsuhde edellyttää sitä, että työntekijän ja hänen työnantajansa välillä vallitsee alisteisuussuhde. Alisteisuussuhteen olemassaoloa on arvioitava kaikkien seikkojen ja olosuhteiden perusteella ottaen huomioon mm. miten työnantaja seuraa ja arvioi työntekijää. Työntekijän asemaan ei voi vaikuttaa se seikka, että henkilö on palkattu kansallisen oikeuden mukaisena itsenäisenä palvelujen tarjoajana verotukseen tai hallintoon liittyvistä syistä, jos tämä henkilö toimii työnantajansa valvonnassa, kun on kyseessä mm. hänen vapautensa valita työaika, työntekopaikka ja työn sisältö ja jos hän ei osallistu työnantajan kaupallisiin riskeihin ja hän toimii työnantajan yrityksessä muodostaen tämän kanssa taloudellisen kokonaisuuden. Jotta työn suorittajat voitaisiin luokitella todellisiksi ”yrityksiksi” on tarkasteltava toimeksiantosopimuksen oikeudellista luonnetta ja etteivät henkilöt ole työnteettäjään nähden riippuvuussuhteessa siten, että heidän itsenäisyytensä ja joustavuutensa olisi suurempi työn aikataulun, paikan ja suorittamistapojen suhteen.

ECJ esittelee ratkaisussaan neljä arviointikriteeriä, joiden perusteella kyse olisi itsenäisenä ammatinharjoittajan tehdystä työstä edellyttäen, että tämä itsenäinen asema ei ole kuvitteellinen ja että osapuolten välillä ei voida todeta alisteisuussuhdetta: 1) työn suorittaja saa käyttää sijaista tai alihankkijaa työn suorittamiseen; 2) työn suorittaja saa valita hyväksyykö vai hylkääkö tarjolla olevia työtehtäviä; 3) työn suorittaja saa tarjota samanaikaisesti vastaavia palveluja muille kolmansille osapuolille; 4) työn suorittaja saa valita työaikansa.

Miten tilannetta voisi parantaa lainsäädännön keinoin?

Alustatyön tulee olla reilua niin yritysten, työntekijöiden kuin yhteiskunnankin kannalta. Sosiaaliturvamaksujen oikea kohdentuminen ja riittävä sosiaaliturvan kertyminen on tärkeää paitsi yksilön myös yhteiskunnan ja veronmaksajien näkökulmasta. Työtä tekevän yksilön kannalta ei ole tyydyttävää, jos työntekemisen status on epäselvä, koska se vaikuttaa hänen sosiaaliturvaansa. Asialla on merkitystä niin työuran aikaisen sosiaaliturvan kuin myös työuran jälkeisen kohtuullisen toimeentulon karttumisen osalta.

Euroopan unionin komission arvion mukaan jopa 5,5 miljoonaa alustatyöntekijää on saatettu määrittää virheelliseen ammattiasemaan.

TEM ehdottaa työsopimuslain muuttamista

Marinin hallitusohjelman mukaan hallitus selvittää lainsäädännön muutostarpeita työn murroksen näkökulmasta (mm. alustatalous). Lisäksi työelämän epävarmuuden vähentämiseksi työsopimuslain työsopimuksen käsitettä täsmennetään siten, että työsopimussuhteen naamiointi muuksi kuin työsopimukseksi estetään.

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) lähetti 3.5. lausuntokierrokselle työsopimuslain muuttamisesta laaditun työryhmän mietinnön, johon sisältyy luonnos hallituksen esitykseksi. Mietinnön ehdotukset on valmisteltu kolmikantaisessa sääntelytyöryhmässä.

Esityksessä ehdotetaan työsopimuslain soveltamisalasäännöksen muuttamista siten, että säännökseen lisättäisiin kokonaisharkinnan tekemistä koskeva vaatimus tilanteissa, joissa laissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien arvioimisen jälkeen työntekoa koskevan oikeussuhteen luonne jää edelleen epäselväksi tai tulkinnanvaraiseksi.

Lisäksi säännökseen ehdotetaan lisättäväksi kokonaisharkinnassa huomioon otettavat seikat, joita olisivat muun muassa osapuolten oikeussuhteen luonnetta koskeva yhteinen tarkoitus, työntekemistä koskevat ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään sekä niistä muodostuva osapuolten tosiasiallinen asema oikeussuhteessa. Työsuhteen perustunnusmerkkeihin ei tehtäisi muutoksia.

TVK kannattaa tavoitetta työsopimuksen käsitteen täsmentämisestä ja selkeyttämisestä. TVK pitää tärkeänä sitä, että työnteon osapuolilla ja viranomaisilla olisi käytettävissään konkreettisia työkaluja tehtäessä rajanvetoa työsuhteessa ja yrittäjänä tehtävän työn välillä.

TVK kuitenkin arvioi, että ehdotus antaa vain vähän uusia eväitä lain soveltamisalaratkaisuihin. Ehdotus ei myöskään poista sitä tosiasiaa, että työsopimuslakia tulkitsee moni taho, joten toisistaan poikkeavia lain soveltamisalaratkaisuja voi edelleen syntyä eri viranomaisissa ja tuomioistuimissa.

Euroopan unionin komissio ehdottaa alustatyön työolojen parantamista

Komissio antoi 9.12.2021 ensimmäisen direktiiviehdotuksensa työolojen parantamisesta alustatyössä. Ehdotus sisältää säännökset mm. alustatyötä tekevien työoikeudellisen aseman määrittämisestä.

Komission tavoitteena on varmistaa, että alustojen kautta työskentelevät pääsevät osallisiksi heille kuuluvista työntekijöiden oikeuksista ja sosiaalietuuksista. Direktiiviehdotuksessa luetellaan kriteerit, joiden perusteella määriteltäisiin, oletettaisiinko alustatyön tapahtuvan työsuhteessa. Jos viidestä kriteeristä vähintään kaksi täyttyisi, alustan kautta työskentelevien oletettaisiin olevan työsuhteessa (ns. työsuhdeolettama). Alustayrityksillä olisi oikeus kiistää tai riitauttaa olettamaan perustuva työnantaja-asemansa oikeudellisessa tai hallinnollisessa prosessissa. Myös työn suorittajan olisi mahdollista saattaa oikeussuhteen luonne arvioitavaksi.

Käytännön ratkaisutyön näkökulmasta etenkin seuraavat ehdotuksen kriteerit ovat kiinnostavia: a) korvauksen tason tosiasiallinen määrittäminen tai sen ylärajan asettaminen; b) ulkoista olemusta, käyttäytymistä palvelun vastaanottajaa kohtaan tai työn suorittamista koskevien sitovien erityissääntöjen noudattamisen edellyttäminen alustatyötä tekevältä henkilöltä; c) työn tekemisen valvonta tai työn tulosten laadun todentaminen, myös sähköisillä välineillä.

Mikäli ehdotus jossain muodossa joskus hyväksytään, jäsenvaltioilla on kaksi vuotta aikaa saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Belgialla on tahtotila implementoida direktiiviehdotuksen työoikeudellisen aseman määrittäminen jo etuajassa ja kesäkuussa Belgian hallitus pääsikin sopimukseen lakiehdotuksesta työmarkkinoiden uudistamiseksi. Ehdotuksen mukaan työsuhdeolettama syntyy, jos kahdeksasta kriteeristä kolme tai kaksi viidestä viimeisestä kriteeristä täyttyy. Se, kuka päättää lakisääteisestä olettamasta, on edelleen kiistanalainen. Lisäksi Belgiassa suunnitellaan, että alustatyöntekijät olisi vakuutettava työtapaturmien varalta alustayrityksen toimesta riippumatta heidän työntekijästatuksestaan. Tämä oli erityisen tärkeää, koska ministeriön käsityksen mukaan alustatyöntekijöillä on 15 kertainen riski joutua työtapaturmaan kuin perinteisessä työsuhteessa olevilla.

Mikä muuttuu vai muuttuuko mikään?

Oma arvioni kansallisesta sääntelyehdotuksesta on, että se ei toisi mukanaan merkittäviä parannuksia nykytilaan. Työsuhteen perustunnusmerkistön läpikäynnin jälkeen kokonaisharkinta on jo nykyisellään ollut tarvittaessa osa lain soveltamisalaratkaisua. Kokonaisharkinnan nostaminen lain tasolle varmasti korostaisi sen merkitystä ja voisi olla omiaan systematisoimaan ratkaisun rakennetta. Kokonaisharkinnassa huomioon otettavia seikkoja olisi hyvä kuvata lain esitöissä sopivassa tasapainossa, niin työsuhdetta kuin yrittäjyyttä puoltavia ja vastaan puhuvia seikkoja. Käytännön ratkaisutyössä osapuolten oikeussuhteen luonnetta koskevan yhteisen tarkoituksen selvittäminen on hankalaa ja se voi myös olla ristiriidassa tosiasiallisten työskentelyolosuhteiden kanssa. Ehdotus tuntuisi näkyvän enemmän juristin työpöydällä kuin tuovan aitoa parannusta työtä tekeville yksilöille.

Entä sitten komission alustatyötä koskeva direktiiviehdotus? Mitä konkreettista hyötyä siitä voisi seurata? Olisiko ehdotetulla työsuhdeolettamalla jotain todellista vaikutusta? Yksilön näkökulmasta se, että työsuhdeolettaman myötä pallo asian selvittämisestä olisi alustayrityksellä, kuulostaisi oikeudenmukaiselta ja työelämän epävarmuutta vähentävältä. Toisaalta aidossa yrittäjyydessä sitä puoltavat kriteerit jo todennäköisesti täyttyvät ja tällaisen työn suorittajan mahdollisuudet saattaa oikeussuhteen luonne viranomaisen arvioitavaksi olisivat myös paremmat.

Mitä olisi joka tapauksessa hyvä tehdä?

Ruoankuljetustyö etenkin polkupyörällä tai sähköpotkulaudalla on riskialtista työtä, jossa voi sattua vakava työtapaturma. Työtapaturmista aiheutuu välittömien kustannusten lisäksi myös välillisiä kustannuksia. Poissaolot voivat aiheuttaa keskeytyksiä prosesseihin sekä heikentää asiakaspalvelun laatua ja asiakastyytyväisyyttä. Siksi työtapaturmien ennalta ehkäisy myös itsenäisen ammatinharjoittajan omassa työssä on tärkeää. Ruokalähettien kannattaisikin hyödyntää työturvallisuuden hyviä käytänteitä myös omassa työssään kuten kiinnittämällä huomiota henkilösuojaimiin ja varusteisiin sekä kulkuvälineen kuntoon ja huoltamiseen.

Tampereen yliopistossa(Avaa uuden ikkunan) on vireillä Työsuojelurahaston rahoittama tutkimushanke, joka selvittää ruoankuljetustyön koettuja riskejä alustatyössä. Hanke myös tuottaa ruokaläheteille englanninkielisen opaskirjan, joka sisältää tietoa mm. työn riskeistä.

TVK on julkaissut animaation(Avaa uuden ikkunan) liikkumisesta aiheutuneiden työtapaturmien ehkäisemisestä. Animaatio on tehty yhteistyössä Työturvallisuuskeskuksen kanssa ja siinä esitetään liikkumisesta johtuvien työtapaturmien syitä, seurauksia sekä keinoja ehkäistä näitä tapaturmia. Tyypillisimmin liikkumistapaturmassa jalka tai käsi venähtää, nyrjähtää tai murtuu. Vakavimmat seuraukset aiheutuvat päähän kohdistuvista iskuista.

Viestintää työelämän pelisäännöistä ja sosiaaliturvasta kuten työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta voi aina lisätä ja parantaa. Esimerkiksi Työelämänpelisäännöt.fi(Avaa uuden ikkunan) tarjoaa perustietoa näistä asioista laajalla kielivalikoimalla. TVK.fi(Avaa uuden ikkunan) -sivuilta löytyy kattavasti tietoa niin työntekijöiden kuin yrittäjien työtapaturma- ja ammattitautivakuuttamisesta.

Lyhyesti kirjoittajasta

Elina Holmas työskentelee TVK:ssa lakiasioiden parissa juristina sekä yhteyspäällikkönä ja verkostovastaavana keskeisille sidosryhmille. Hän on työtapaturma- ja ammattitautijärjestelmän kokenut juridiikan asiantuntija vuodesta 2002. Asiantuntija pohtii -kirjoituksia syntyy vakuuttamisvelvollisuudesta, tulevaisuuden työelämästä, yrittäjistä ja etätyöstä.